The Hound of the Baskervilles / Arthur Conan Doyle

Ensimmäisestä E-kirjakokemuksestani rohkaistuneena, päätin seuraavaksi kokeilla kokonaista kirjaa ja Kobostahan löytyi Sir Arthur Conan Doylen The Hound of the Baskervilles. Conan Doylen kieli oli miellyttävää luettavaa ja juonessa pysyi hyvin kiinni vaikka lukemiseni olikin pätkittäistä. Kirja oli myös sopivan lyhyt aloittevalle kobostelijalle, tällä hetkellä tuntuu siltä että tiiliskiviä en ehkä tämän välineen kautta ole vielä valmis lukemaan. Miinuspuolena Kobossa lienee se, etten tällä hetkellä tiedä kirjan täsmällistä sivumäärää, jostain syystä tämä häiritsee minua yllättävän paljon. Kobo näyttää kyllä kuinka monta prosenttia kirjasta on luettu, mutten vielä osaa hahmottaa sitä, kuinka paljon vaikkapa 27 % oikeasti on. Jotenkin lukemiseeni ja lukuhaluihin tuntuu vaikuttavan se, onko kirjaa jäljellä enää vaikkapa 30 sivua vai 70. Prosenttiluku tietysti antaa aika hyvin osviittaa ja sivumääränkin pystyisi varmasti laskemaan, oikeassa kirjassa vain edistymisensä näkee niin kätevästi...

The Hound of the Baskervilles on lolmas Sir Arthur Conan Doylen Sherlock Holmesista kertovan sarjan kirja ja se julkaistiin ensimmäistä kertaa The Strand Magazinessa jatkokertomuksena elokuussa 1901 - huhtikuussa 1902. Kertomus on varsin perinteinen salapoliisiromaani jonka päähenkilöt, Sherlock Holmes ja tohtori Watson tuskin esittelyjä kaipaavat. Tällä kertaa Sir Arthur vie lukijansa mystisen synkille nummille, jossa Baskervillen suku on pitänyt majaa jo sukupolvien ajan. Sukua kuitenkin riivaa kirous tuonpuoleisesta tulleen pedon muodossa. Viimeisin Baskervillen koiran uhri on oudoissa oloissa kuollut Sir Charles ja nyt taloon on tulossa uusi isäntä, mutta onko hänkään turvassa?

Olen lukenut Baskervillen koiran lapsena ja kirja oli jäänyt mieleeni huikean jännittävänä, aikuislukijana elämykseni oli toki laimeampi mutta lapsuuden lukumuistot toisaalta tekivät oloni nostalgiseksi ja kokemus olikin siksi oikein positiivinen. Vaikka kirjan lukemisesta lieneekin aikaa parisen kymmentä vuotta, palailivat juonen osat yllättävänkin hyvin mieleeni, parrakaita miehiä ja vankikarkureita myöten. Alkuperäinen kokemus on siis ollut selvästi vahva, mutta harmikseni myös arvoituksen ratkaisu palasi selkeänä muistiini, mikä omalta osaltaan kylläkin söi kirjan tehoa. Koska varsinainen jännitysmomentti oli jo paljastunut, tulinkin enemmän kiinnittäneeni huomiota siihen kuinka näppärästi Sir Arthur rakensi tarinan, antoi vinkkejä ja harhautti. Suosittelen Sherlock Holmesin seikkailuja niille, jotka haluavat nauttia kunnon vanhan ajan jännitystarinoista tai haluavat vaikkapa mielikuvituksensa myötä kulkea nummilla...

Hahmona Sherlock Holmes on loistava ja hän onkin ansainnut paikkansa etsivien kuninkaana, Watson-parkaa taas kävi hetkittäin suorastaan sääliksi, sillä hänen päätelmänsä tuntuivat monesti minustakin aivan päteviltä - olemme samaa, yksinkertaista maata, minä ja Watson. Watsonin ja Holmesin yhteispeli takaa lukijalle, jos ei nyt suoranaisia naurun purskahduksia, niin joitakin hymyn kareita ainakin.

"One of Sherlock Holmes's defects -- if, indeed one may call it a defect -- was that he was exceedingly loath to communicate his full plans to any person until the instant of their fulfillment. Partly it came no doubt from his masterful nature, which loved to dominate and suprise those who were around him. Partly also from his professional caution, which urged him never to take any changes. The result, however, was very trying for those who were acting as his agents and assistants. I had often suffered under it, but never more so than during that long drive in the darkness."

Gutenberg projekti, julkaistu suomeksi nimellä Baskervillen koira
Kirjasta lisää: Amman lukuhetki