Besieged / Barbara Demick

Pidin Barbara Demickin Pohjois-Koreasta kertovasta kirjasta niin että halusin tutustua naisen muuhunkin tuotantoon - löytyi Besieged, kirja Sarajevon piirityksestä. Besieged muistuttaa paljon muita vastaavia kertomuksia, hetkittäin tuntuu siltä että vain sodat ja maantieteelliset olot vaihtelevat, mutta surulliset ja järkyttävät tarinat tuntuvat aina pysyvän samoina.

Luin ihmisistä, joiden elämä ennen sodan alkua oli melko samanlaista kuin missä tahansa Euroopan maassa. Oli sopivasti vaurautta, matkusteltiin, kuvatiin lasten syntymäpäiviä videolle, herkuteltiin, rakennettiin kesämökkiä, käytiin töissä ja koulussa - elettiin elämää. Sota muutti kaiken.

Demick saapui Sarajevoon tammikuussa 1994 raportoidakseen sodasta. Jotta hänen lukijansa voisivat paremmin samaistua sodan arkeen, ehdotti Philadelphia Inquirerin toimitus että Demick valitsisi yhden kadun Sarajevosta ja kuvaisi sen asukkaiden elämää. Hän valitsi Logavina streetin sen kauneuden takia ja vietti lähes kaksi vuotta keskustellen ihmisten kanssa, kuunnellen heidän tarinoitaan. Demick palasi myös sodan jälkeen Logavina Streetille ja teki asiasta reportaasin The Guardian -lehdelle.

Pääpaino kirjassa on piiritetyn kaupingin arkielämässä ja monet arkiset ja kauheat yksityiskohdat kyllä koskettavat lukijaa. Kun luen Minkan reseptiä vanhasta leivästä tehtävästä Wienin leikkeestä, ymmärrän kuinka vähissä ravinto on ollut. Kuinka Kaljanacin perhe ollessaan nälissään katselee vanhoja syntymäpäivävideoita edes nähdäkseen ruokaa. Järkytyn kun lukiessani kuinka 13-vuotias Amir Gora menettää jalkansa tarkka-ampujan uhrina ja mietin mikä saa aikuisen ihmisen ampumaan pakoon juoksevia, aseettomia lapsia. Haluan nostaa hattua lukiessani siitä kuinka sarajevolaisnaiset eivät piirityksen aikanakaan suostuneet luopumaan tyylistä, vaan tarvittaessa etsivät polttopuita minkkiturkeissaan, kasvot itsetehdyillä meikellä ehostettuina.

Vaikka Demickin kirja ei ole genressään poikkeuksellinen, on se mielestäni hyvin kirjoitettu ja koskettava. Se sai ainakin allekirjoittaneen jälleen kerran miettimään sodan mielettömyyttä, esimerkiksi Logavina Streetin ihmiset eivät vihanneet toisiaan tai muiden kansallisuuksien tai uskontojen edustajia, heidän toiveenaan oli vain elää rauhassa.

Loppua kohden intoni Besiegedin lukemiseen alkoi hiipua, koko ajan lähestyvä kesäloma luultavasti teki taikojaan. Tällä hetkellä en halua tai jaksa ajatella sotaa tai kurjuutta, mieleni kaipaa jotakin mukaansatempaavaa ja nopeaa, kenties iloista tai värikästä, ehkä suorastaan taianomaista luettavaa!

"Before the war, nobody really knew who was a Serb, who was a Croat or who was a Muslim," said Zijo. It was better that way.

Sivuja: 255
Kirjallinen maailmanvalloitus & Ikkunat auki Eurooppaan: Bosnia-Hertzegovina