Lasten kirja / A.S. Byatt

A.S. Byattin Lasten kirjan lukemisesta saan kiittää Lumiomenan Katjan ja Lukuisten kissanpäivien Riinan tekstejä, he kun kirjoittivat tästä kirjasta niin mielenkiintoisesti että oli aivan pakko tutustua A.S. Byattin tuotantoon. Kehut eivät näemmä olleet aiheettomia, sillä Lasten kirja on upea teos. Se on runsas, täynnä henkilöitä, historiaa, mielikuvitusta, upeita kielikuvia - kaikkea. 

Kaikki alkaa pienestä köyhästä pojasta, joka on asettunut museon varastoon asumaan. Prosper Cains ja Olive Wellwood ottavat pojan siipiensä suojaan ja tämän osoitettua kiinnostusta keramiikkaan, järjestyy Philipille paikka hankalan keraamikkonero Benedict Fluddin palveluksessa. Kirja seuraa vuosien ajan elämää Cainsien, Fluddien ja Wellwoodien talouksissa. Lapset kasvavat aikuisiksi ja etsivät omia teitään, ajat muuttuvat...

"Hän ihastui olentoihin, jotka kipusivat, elehtivät ja kietoutuivat toisiinsa astioiden pinnassa, sarvekkailla Paneilla oli pitkät suipot korvat ja suippo parta ja niiden karvaiset lanteet upposivat kaavamaisesti toteutetun lehvästön siniseen, kultaan ja vihreään. Tyylitellyt käpertyvät kultaiset omenanoksat hivelivät silmää, samoin ohuet kärhet ja torvikuviot. Oli notkeita kullanvärisiä pojankoltiaisia, joilla oli tuhma irvistys, sinisiä lohikäärmeitä ja kalanpyrstöllä varustettuja lapsia - ei pulskia puttoja vaan nauravia kullankeltaisia poikia - ja fauneja ja delfiinejä, kaikki nopeasti sudittuja, kirkasvärisiä, kiiltäviä."

A.S.Byattin Lasten kirja oli lumoava ja huikean runsas lukukokemus. Se oli kirja jonka halusin lukea rauhassa, nautiskellen. Lasten kirjan on kieli on todella kaunista ja rikasta ja etenkin Oliven saduissa ja Philipin taidekuvauksissa olisin viihtynyt mielelläni pidempäänkin. Etenkin juuri kirjan lasten kasvutarinat osoittautuivat kiintoisiksi, hurahdin varsinkin Philipin ja Elsien tarinoihin, jotka muodostivat kontrastin yläluokkaisen huolettomalle elämälle.

"Meidän tulisi muistaa, että nainen on nainen, ei sohva tai kakku."

Byattin kieli on kaunista ja rikasta, samalla mukaansatempaavaa. Vaikka kirja onkin näennäisesti rauhallinen, on pinnan alla kuitenkin melkoisia kuohuja. Byatt ei mässäile murheilla, moni traagisempikin tapaus kuitataan hyvin vähäeleisesti, mikä tuntuukin tyylikäältä ratkaisulta kirjan luonnetta ajatellen. Tapahtui mitä tapahtui, elämä jatkuu. Jäin kuitenkin vielä kirjan luettuanikin miettimään sitä kummat tarinassa oikeastaan olivatkaan lapsia, kulta-ajan huolettomat aikuiset vai heidän jälkikasvunsa joka kohtaa nykyajan haasteet, kuten vaatimukset tasa-arvosta tai ensimmäisen maailmansodan?

"Katseet oli suunnattu taaksepäin. Aika tuijotti silmät päästään taaksepäin kuviteltua kulta-aikaa kiihkeän ja toisinaan tarkoitushakuisen nostalgian vallassa. Oli paljon sellaista, minne haluttiin kutsua takaisin ja kokea uudestaan."

Kokonaisuutena Lasten kirja tuntuukin suoranaiselta runsaudensarvelta, joka pitää sisällään niin monipuolista ajankuvaa kuin ihmissuhdekiemuroitakin. Varsinaista päähenkilöä ei kirjalla ole, vaan vuoronperään seurataan eri henkilöiden, erityisesti kirjan lasten elämää. Byatt yhdistääkin hienosti historiallisen tarinankerronnan fiktiivisten henkilöidensä elämään. Kirjaan on nivottu näppärästi aitoja historiallisia henkilöitä, paikkoja ja tapahtumia, kuten Oscar Wilde, Auguste Rodin, Victoria & Albert -museo, naisten äänioikeustaistelu... Kyseessä on siis sekä sivumäärällisesti että aihepiireittäin mitattuna melkoinen paketti, joka on ehdottomasti lukemisen arvoinen!

Teos, 2009
Sivuja: 954
Alkuteos: The children's book
Kirjasta lisää: Parnasso, Lumiomena, Kirjakko, Lukuisat kissanpäivät