Ensimmäinen E-kirjani! Olin pitkään miettinyt lukulaitteen hankintaa ja mm. Kobo oli vaikuttanut varteenotettavalta vaihtoehdolta. Asia oli kuitenkin jäänyt pohdinnan asteelle, sillä en ollut vakuuttunut että välttämättä tarvitsisin lukulaitetta ja arvelin perinteisen kirjan olevan elämyksenä miellyttävämpi. Intoa alkoi kuitenkin kummasti löytyä kun uudesta älyluuristani löytyi Readers Hub -niminen sovellutus, jossa pohjalla olikin juuri Kobo.Tutustumiskappaleeksi valitsin Kobon ilmaisten kirjojen osastolta japanilaisen satukokoelman - tuumasin että lyhyehköt sadut olisivat helppo tapa opetella uuteen lukutapaan. Aluksi lukeminen olikin melkoista säheltämistä, mutta Kobon käyttöliittymä oli melko helppokäyttöinen ja puhelimen näytöltä oli melko miellyttävää lukea. Lisäplussan E-kirja saa siitä että tekstiä sai vapaasti alleviivata tai kommentoida, hoksattuaan kuinka homma oikein toimi, oli bloggarin helppo kirjoittaa lukiessaan ylös mietteitään tekstistä. Pdf-muotoisiin tiedostoihin verrattuna Kobo tarjosi myös yhden olennaisen edun - kirjanmerkin. Olin aiemmin lukenut joitakin kirjoja pdf-tiedostoina ja tuskastunut siihen, etten lukiessani saanut mitenkään merkittyä paikkaa itse tekstiin, mutta Kobo tarjosi minulle aina kirjasta poistuessani vihreän kirjanmerkin.
Ensi lukemisekseni siis valitsin Yei Theodora Ozakin vuonna 1908 ilmestyneen japanilaisten satujen kokoelman. Saduissa kyllä näkyykin aasialainen kulttuuri ja ihan samanlaisia nämä eivät olleet kuin minun lapsuuteni tarinat - ellei Grimmin satuja oteta lukuun. Yein kertomukset ovat nimittäin hetkittäin melko brutaaleja satuja, joita en ihan perheen herkimmille suosittelisi. Vai mitä sanotte sadusta jossa vanha maanviljelijä vangitsee häijyn mäyrän, joka kuitenkin huijaa maanviljelijän vaimon päästämään hänet vapaaksi. Vapauduttuaan mäyrä tappaa vanhan naisen ja tekee hänestä soppaa maanviljelijälle. Peltotöistä tultuaan tämä päätyy syömään vaimonsa. Tarinan sankari on jänis, joka päättää tappaa mäyrän kostaakseen naisen kuoleman.
Yein kirja osoittautui minulle kurkistukseksi japanilaiseen kulttuuriin. Vaikka satujen yleismaailmallinen teema monesti onkin "hyvä voittaa pahan", ovat minun tuntemani sadut olleet siloitellumpia, Yein sadut taas tuntuvat raa'oilta saduiksi mutta tarkemmin ajateltuna myös jollakin tavalla realistisemmilta, tarinoiden pahat ovat ahneita tai kateellisia eivätkä arastele käyttää väkivaltaa tappaakseenkaan. Hyvät taas ovat luottavaisuudessa (minusta) liiankin sinisilmäisiä ja anteeksiantavaisia. Konfuntselainen nöyryys ja kunnioitus näkyy monissa saduissa ja kuolemakin on yllättävän usein läsnä, mikä muistuttaa ainakin allekirjoittanutta siitä, että sadutkin ovat vain yhdenlainen elämän ja kulttuurin kuvauksen ilmentymä
Lukukokemuksena japanilaiset sadut olivat mielenkiintoisia, ne olivat riittävän erilaisia ja outoja viihdyttääkseen ja sopiva ensimmäiseksi - ja ilmaiseksi - lukukokemukseksi. E-kirja oli kokemuksena mukava ja luulen että tulenkin jatkamaan näitä kokeilujani, tosin perinteinen kirja säilyttää aina paikkansa sydämessäni. Pidän vain niin paljon kannen kuvan katselusta, sivun lehteilyn tunteesta ja kirjan tuoksusta. Mikähän siinäkin on että tuo paperinen kapistus kaikkine ilmentymineen on niin rakas? Kirja <3
(Ote tarinasta The Mirror of Matsuyama, jossa perheen vauras kauppias-isä tuo rakkaalle vaimolleen tuliaisiksi peilin.) "There the mirror is considered a very necessary requisite for a woman to possess. There is an old proverb that 'As the sword is the soul of a samurai, so is the mirror sould of a woman', and according to popular tradition, a woman's mirror is an index to her own heart - if she keeps it bright and clean, so is her heart pure and good. It is also one of the treasures that form the insignia of the Emperor. So you must lay great store by your mirror, and use it carefully."Gutenberg-projekti, ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1908
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti