Yksi viime vuoden parhaista dekkareista minun laarissani oli Camilla Läckbergin Merenneito, joka koukutti niin että pyykkien laittaminenkin vähän venähti kun samalla piti lukea... Kirja päättyi melkoiseen cliffhangeriin (ja mikähän sille olisi oikea suomenkielinen vastine?) ja onkin varmaan helppo arvata että sarjan seuraavaa osaa, Majakanvartijaa, on odotettu hartaasti. Juuri siitä syystä myös vähän arastelin Majakanvartijaan tarttumista - voisiko se olla niin hyvä kuin edeltäjänsä?Fjällbackan asukkaista on tällä kertaa vaikeaa kertoa mitään, sillä en halua pilata kenenkään muun jännitystä. Sanottakoon siis vaikka niin että vaikka Merenneidon loppumainingeissa koettiin traagisia hetkiä ja menetyksiä, jatkuu elämä edelleen Fjällbackassa. Gråskärin kummittelevalle majakkasaarelle palaa myös oman kylän tyttö Annie Sam-poikansa kanssa joka tuntuu pakenevan jotakin. Kun Annien nuoruudenrakkaus löytyy yllättäen kuolleena, saa Fjällbackan poliisilaitos taas tekemistä.
Camilla Läckberg esittelee Majakanvartijassa useita erillisiä tarinanpalasia, jotka saavat lukijan pohtimaan sitä miten kaikki lopulta liittyykään toisiinsa. Paljon on arvattavissa ja aavistettavissa, mutta tarjoaa Läckberg yllätyksiäkin. Erilaisten juonten ja henkilöiden määrä onkin tässä kirjassa mielestäni suurempi kuin vaikkapa Merenneidossa ja mielestäni kirja saattaa siitä hiukan kärsiä, kenties kuitenkaan ihan kaikki kuviot eivät olleet sittenkään tarinan kannalta olennaisia. Ainakin minusta esim. kaupunkiin uutta kylpylää remontoivan Viviannen ja Tanskassa karkuteillä olevan Madeleinen kertomukset olivat jossain määrin irrallisia eivät kuljettaneet pääjuonta eteenpäin. Vai aikookohan kirjailija jatkaa näitä juonenkäänteitä seuraavissa kirjoissaan?
Kirjan kantavana teemana perheväkivalta, tärkeä aihe, jota käsitellään hienosti kahdessa eri aikatasossam Annien entinen rakas Matte kun on työskennelyt turvakodissa. Toisena elementtinä kirjassa on yliluonnollinen, Gråskärin majakkasaarella kun huhutaan kummittelevan. Kukaan kuollut ei sieltä lähde... Läckberg käsittelee minusta kummituksiaan kauniisti, heidän tarinaansa pohjustetaan 1870-luvun Fjällbackassa asuvan Emelien tarinalla. Pidin Emeliestä kovin ja melkeinpä pystyin kuvittelemaan hänet majakkasaarelle salkoruusujensa kera, pieni kultatukkainen poika vierellään.
Majakanvartija on viihdyttävä ja laadukas jännäri, ihan Merenneidon tunnelmiin se tosin ei yllä. Plussaa haluan antaa ehdottomasti myös kauniista kannesta, majakkasaari aamuruskossa lintuineen on ihan huikean kaunis ja sai tälle lukijalle aikaan matkakuumeen. Tuommoisiin maisemiin kun pääsisi...
"Hän istuutui varovasti ja aaltojen rytmikäs loiske rantakallioita vasten karkotti vähitellen kehoa piinaavan levottomuuden. He olivat Gråskärissä, hän oli varjo, eikä kukaan löytäisi heitä täältä. He olivat turvassa."Gummerus, 2012
Sivuja: 503
Alkuteos: Fyrvaktaren
Kirjasta lisää: Leena Lumi
Saatu arvostelukappaleena.
Minäkin luin tämän nyt alkuviikolla (mulla on nyt dekkariteema kesälomalla, näitä lukee niin nopsaan, että loman jälkeen tulee melkoinen blogisuma! ;)) ja olen samaa mieltä siitä, että kirjassa on turhia juonenkäänteitä ja liikaa henkilöitä. Pidin kirjasta, mutta tuli vähän sellainen "höh"-fiilis.
VastaaPoistaTämä oli ihan hyvä, mutta rönsyjä oli liikaa! Odotin koko ajan että Läckberg kuroisi jotenkin jutun kasaan ja lopussa oli aika hämmentynyt olo kun ei näin käynytkään.
PoistaNorkku, täysin samaa mieltä! Hienoa, että muistat ihmetellä tuota kylpyläkuviota...ja keksit vielä, että ainoa syy sekä siihen että Medelaineen saattaa olla Läckbergin halu jatkaa aiheesta. Silti: Ne söivät tämän kirjan tarinan voimaa.
VastaaPoistaToivottavasti kirjailija ottaa nyt pienen breikin ja ehkä sitten jonain ihmeellisenä päivänä saamme lukea jotain Merenneidon tasoista.
En oikeastaan keksi kylpylälle oikein muuta tarkoitusta kuin sen että kirjailija on ajatellut jatkaa tarinaa jotenkin? Mutta kyllä nämä ylimääräiset juonenkäänteet söivät todellakin sitä tarinan voimaa ja sotkivat ehkä vähän liikaa lukijaa.
PoistaToivotaan että hän malttaa ottaa tauon ja saamme uuden Merenneidon.
Ai tämä on nyt jo suomeksi. Lainasin alkukesästä på Svenska (Fyrvaktaren), mutta en näemmä ikinä päässyt ensimmäistä 30 sivua pidemmälle. Vieraalla kielellä, vaikka sitä sujuvasti ymmärtääkin, lukeminen on kuitenkin aina niin hidasta.
VastaaPoistaNämä Läcbergit ja Larssonit ovat nousseet minulla ruotsalaisten naisdekkaristien kärkeen. Olen jo hieman kyllästynyt Janssoniin ja Jungstedtiin. Itseasiassa en näin äkkiseltään edes muista kumpi oli kumpi.
No nyt olisi suomeksi kirjaa tarjolla! Minäkin mietin tämän ruotsiksi lukemista, mutta se tuntui jotenkin niin hitaalta ja tahmealta että päädyin suosimaan suomalaista.
PoistaMinä taidan erottaa Janssonin ja Jungstedtin heidän kirjojensa kansista. Läckberg ja Larsson ovat kyllä melkoinen kaksikko, suosittelisin ehkä myös Wennstamin uusinta. Tai sitten Nesseriä...
Minulla on vielä Merenneitokin lukematta, odotan sitä jännityksellä, niin paljon olen kuullut kehuja juuri siitä. Hyvä, että tämä seuraavakin on jo ilmestynyt suomeksi, jos se Merenneito kerran loppuu cliffhangeriin...
VastaaPoistaMajakanvartijassa on kyllä Läckbergeistä kaunein kansi.
Jep, Merenneito loppuu aika vauhdikkaasti ja siksi odotus onkin ollut pitkä. Kätevää jos pääset suoraan Majakanvartijaan ilman tätä kärvistelyä.
PoistaKansi on aivan ihana!