Joy Fielding on jäänyt minun muistiini naisena, joka kirjoittaa takuuvarmoja dekkareita. Tarina vetää ja jännitystä piisaa - juuri sopivassa määrin. Henkeäsalpaava onkin ihan kelpo dekkari - minun kohdallani se vain kärsi onnettomasta lukuajankohdasta. Olin nimittäin edellisenä iltana ahminut loppuun upean Kun suljen silmäni ja laukkukirjanani oli huikea My sister, my love, takana oli siis todella kovan tason lukuviikko. Myötätuntoni on siis Joy Fieldingin puolella, jos olisin lukenut tämän jonain toisena viikkona, saattaisi arvioni olla innostuneempi. Nyt Henkeäsalpaava jäi auttamatta vaikuttavan lukuelämyksen puristuksiin.Henkeäsalpaava sijoittuu helteiseen Floridaan, Torrancen pikkukaupunkiin. Sandy Crosbie perheineen muuttaa Torranceen miehensä työn perässä, saadakseen vain huomata miehen muuttaneen vain uuden naisen takia. Sandyn aloittaessa uutta elämänvaihetta sinkkuna, pääsee myös kaupungissa jonkinlainen paha valloilleen, ihmisiä nimittäin alkaa löytyä kuolleina ja kaupungin väsynyt sheriffi, John Weber, saa töitä..
Tämän jutun kirjoittaminen oli hiukan hankalaa. Olen yleensä pitänyt Joy Fieldingin kirjoista eikä tässäkään ollut mitään vikaa. Pidin Torrancen hikisestä tunnelmasta ja reaktioista, joita valloillaan mellastava sarjamurhaaja saa aikaan ihmisissä ja jollain lailla pikkukaupungit juorut ja roolit tuovat mieleeni Peyton Place -sarjan kirjat, joita muistaakseni luin eräänä kesänä kun olin tylsistynyt teini... Puitteet ovat siis kunnossa ja loppuratkaisukin kekseliäs. Kirjassa ei ole selkeää päähenkilöä, tarinaa kerrotaan välillä Sandyn tai hänen tyttärensä Meganin voimin, välillä ääneen pääsee Meganin koulukiusattu luokkatoveri Delilah, sheriffi tai itse tappaja. Kirjan päähenkilönä oikeastaan onkin murhaaja, muut henkilöt jäävät melko etäisiksi lukijalle.
Kokonaisuutena Henkeäsalpaava on ihan hyvä dekkari, minun henkeni ei tosin salpautunut enkä viettänyt unettomia öitä sivuja käännellen. Kirja toimisi muuten mielestäni ihan mukavasti valkokankaalla, minä ainakin roolittaisin Muodon vuoksi sarjasta tutun Kelly Carlsonin Torrancen vampin rooliin ja Anne Hathawayn Meganiksi...
PS. Vielä on vähän aikaa osallistua palautekeskusteluun ja arvontaan!
"Olkoonkin, että minä en pidä itseäni sarjamurhaajana. En oikeastaan. Minusta sarjamurhaaja on ihminen, joka kärsii harhaisesta jumalakompleksista ja iskee sattumanvaraisesti, saalistaa kaduilta uhria, joka tietämättään vastaa hänen sairaita fantasioitaan. Sarjamurhaajat ovat sosiaalisia hylkiöitä, joiden ainoa keino tyydyttää ylettömät ja sadistiset seksuaaliset yllykkeensä on tappaa. Eivätkä he lopeta tappamista ennen kuin jäävät kiinni.WSOY, 2012
Minä en ole sellainen."
Sivuja: 410
Alkuteos: Heartstopper
Kirjasta lisää: Rakkaudesta kirjoihin, Leena Lumi
Norkku, lukuajankohta määrittää tosi paljon....
VastaaPoistaMinä pidin tästä enemmän kuin uskoinkaan, mutta elin juuri silloin hirvittävässä dekkarinälässä. Minusta tämä oli henkeäsalpaava, mutta ei vedä kokonaisuutena vertoja esim. Åsa Larssonin Uhrilahjalle, joka on paras trilleri, mitä olen tänä vuonna tähän mennessä lukenut.
Joskus joudun hyvän kirjan jälkeen niin kovaan jumiin, että vain harraste- tai lastenkirjat pelastavat mielen taas suopeaksi himmeämmille kirjallisille timanteille. Tuota Watsonin kirjaa on kehuttu niin paljon, että ehkä juuri se nosti rimaasi. Ja tietenkin Oates...
Ihan totta Leena! Tämä oli sujuva ja toimiva dekkari, sellainen oikealla tavalla helppo lukea eli kun sattuu oikeaan rakoon, toimii varmasti. Minä odottelen vieläkin Uhrilahjaa, se kiinnostaa kovasti!
PoistaTämä on kieltämättä ollut suorastaan syntisen hyvä lukuviikko, rima on nyt niin korkealla että sitä on vaikea enää ylittää. Tavallaan ihan onnekasta! Watsonin kirja oli suorastaan tyylikäs dekkari ja Oates...