Tästä huolimatta, haluan sanoa ettei The Marriage Proposal oli huono. Eniten minua ehkä häiritsee se, että se muistuttaa kovasti novellikokoelmaa ja olen huono lukemaan niitä. Se on kuin helminauha, Materenan tarina on nauha, joka sitoo nipun kertomuksia yhteen. Ajallisesti The Marriage Proposal osuu hiukan päällekkäin Tahitin tyttärien kanssa, mutta koska jokainen teos on itsenäinen kokonaisuus, tämä ei haittaa.
Tarinan keskiössä reipas tahitilaisnainen, Materena Mahi. Materena on ollut yhdessä Piton kanssa jo pitkään, lapsiakin on siunaantunut kolme. Tähän saakka Materena ei ole kaivannut häitä, hehän jakavat jo kodin ja lapset, mutta kun Pito humalassa kosii, kaikki muuttuu. Materana huomaa haaveilevansa hääkakuista ja juhlista vaikka tietääkin ettei Pito ollut vakavissaan kosinnan kanssa. Tämän lisäksi Materenan ystävät ja sukulaiset kertovat monta tarinaa elämästään...
Pidin kovin näiden kirjojen hengestä, se on lämmin ja leppoisa, sellainen kuin ehkä kuvittelisin elämän Tahitilla olevan. Se hymyilyttää, varsinkin parisuhteeseen liittyvät tarinat. Suosikkini taisikin olla tarina, jossa Pito ja Materena etsivät lahjaa Piton äidille, Mama Rotille. Se kun ei yllättäen suju ihan ongelmitta...
"Pito wants to give his Mama something useful, something practical. He doesn't know what useful and practical something is yet but he trusts his insticts.
His instinct will tell him. This is for Mama.
Pito heads to the cleaning department, and Materena follows him. She's dragging her feet because in her opinion, you don't get someone a present from the cleaning department, especially when that someone is a woman.
And especially when that someone is Mama Roti!
Mama Roti hates cleaning. Her house is always a mess, and Mama Roti likes to say, 'Ah hia, if only I had a magic wand to clean the house for me'."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti