Jotain lainattua / Nora Roberts

Olen monesti pitänyt Nora Robertsin kirjoista, koska ne ovat, useimmiten, oikein mukavaa viihdettä. No joo, juoni pitkälti ennalta-arvattavissa, mutta Robertseissa yllätys ei olekaan se juttu. Vaan se, että tietää että se kaunis ja sisukas sankaritar lopulta saa sen julmetun ihanan miehensä. Parhaimmillaan pakollisen romanssin ympärille on kyllä saatu kudottua monesti ihan kiinnostava jännärikin, vähän mitä milloinkin, noidista sarjamurhaajiin, kummituksiin, kirouksiin - vähän kaikenlaista löytyy. Mutta mutta... Tämä tuorein, Hääkvartetti-sarja, on pieni pettymys, koska tässä onkin panostettu pelkkään romantiikkaan ja se, ainakin allekirjoittaneen mielestä mainio osa, eli jännitys puuttuu täysin. Myönnetään että Hääkvartetissa hiukan soppaa hämmentää erään sankarittaren ilkeä äiti, mutta hänen panoksensa jää lähinnä muutaman ilkeän sanan tasolle. Joten hiukan tuntuu siltä kuin jotain puuttuisi. Niinkuin söisi munkkia eikä sisällä olisikaan hilloa.

Toinen asia, joka minua on pohdituttanut tätä sarjaa - ja muitakin - lukiessani, ovat nämä trilogiat ja kvartetit. Tuntuu ettei Roberts enää kirjoita lainkaaan yksittäisiä teoksia, jotka olivat herkullisia ja ihanan paksuja. Kirjailijan näkökulmasta ymmärrän tämän, on varmaankin tyydyttävämpää kun saa rauhassa antaa hahmojen kasvaa omissa kirjoissaan ja kaiketi kirja-sarja takaa myös paremman myynnin? Mutta lukijana en voi tähän yhtyä. On tietysti mukava palata kiinnostavien henkilöiden vaiheisiin uudemmankin kerran, mutta usein kyllä tuntuu siltäkin että sarjan ensimmäisen kirjan luettuani tiedän mitä seuraavissakin tulee tapahtumaan, niin paljon ne noudattavat samaa kaavaa. Ja jos tarina on hyvä ja mielenkiintoinen, en oikein malttaisi odottaa vuotta että pääsen seuraavan osan kimppuun.

Mutta siis itse teokseen. Jotain lainattua on kolmas osa Hääkvartetti-sarjasta, joka kertoo neljästä ystävyksestä, jotka pitävät häihin erikoistunutta juhlapalvelua. Jokainen osa esittelee yhden naisista ja tietysti kuvassa on mukana romanssi. Tapahtumia on pääosin maustettu hääihanuuksien kuvailulla. Kolmas osa esittelee meille Laurelin, joka toimii yrityksessä leipurina. Tapahtumista kerrotakoon sen verran että mukana on ainakin romanssi sekä hääkakkujen leipomista, olisittekos arvanneet? Periaatteessa kirja oli ihan kiva ja viihteellinen, helppoa ja nopea lukemista, mutta olisin kyllä kaivannut sitä hilloa...

"-Kärsivällisyyttä sinulla ei ole. Rouva Grady sipaisi Laurelin selkää.
- On minulla joskus, ainakin vähän. En tarvitse hössötystä, yksityiskohtia, kommervenkkejä. Periaatteessa kaikkea sitä, mitä me teemme. Emma tarvitsee, Parker tarvitsee aikanaan, ja myös Mac on tempaantunut mukaan."
- Niin on. Luulen, että se on ollut yllätys hänelle itselleen.
-Minä en kuitenkaan tarvitse sellaista. En sormusta enkä vihkitodistusta enkä upeaa valkoista hääpukua. Naimisiinmeno ei merkitse minulle kovin paljon, tai oikeastaan sillä ei ole mitään merkitystä. Tärkeintä on lupaus. Tieto siitä, että joku tahtoo minut osaksi elämäänsä. Joku rakastaa minua, olen hänelle se oikea. Se ei pelkästään riitä, se on kaikki."