Michael Nyqvist on minulle valkokankaalta tuttu, hän esitti Millennium-trilogiassa neuvokasta Mikael Blomkvistia ja se saikin minut ensimmäiseksi tarttumaan tähän kirjaan. Päivää, isä kertoo Nyqvistin omista kokemuksista, hän sai lapsena kuulla olevansa adoptoitu ja saatuaan omia lapsia hän päätti etsiä biologiset vanhempansa.Kirja painottuu, nimensä mukaisesti, isän etsimiseen. Kenties Michaelin suhde adoptioäitiin on ollut läheisempi kuin isään, kenties adoptiovanhempien avioero on aiheuttanut sen. Tai ehkä pojalla on isäksi tultuaan suurempi tarve löytää yhteys isään.
Nyqvistin kirja on aiheestaan huolimatta kevyt, se kulkee nopeasti eteenpäin. Silti se on jollakin tapaa vahva, elävän elämän oloinen. Pidin kovasti jostakin syystä siitä, että tarina jää tavallaan kesken. Kaikkiin asioihin ei löydy täydellisiä ratkaisuja, mutta sellaistahan elämä on.
"Minulla on taskussani isäni nimi, tiedän miten päädyin lastenkotiin ja olen nähnyt äitini. En kadehdi hänen elämäänsä. Kun saavun kotiin, tyttäreni juoksee minua vastaan ja kertoo taputtaneensa isoa koiraa, joka nuolaisi hänen kättään."
Kiitos esittelystä! Sain tämän kirjan vähän vahingossa ja olen pallotellut, josko lukisen sen tai antaisin eteenpäin. Nyt, kirjoituksesi luettuani, luulen, että saatan hyvinkin lukea sen. :)
VastaaPoistaIhana, että teit tästä arvion. Äitini on puhunut jostain ruotsalaisen näyttelijän kirjasta, jonka haluaisi, mutta ei muistanut näyttelijän nimeä eikä kirjan nimeä. Hänellä on pian syntymäpäivä, joten ostan tämän lahjaksi. Kiitos!!
VastaaPoistaJenni ja Hanna, kiva jos tekstini innosti kirjan lukemiseen hankkimiseen. Minusta tämä oli mukava luettava, sellainen elämän makuinen, isot ja pienet asiat mielessä sekaisin, koiran nuolaisut ja äidin ensi tapaaminen.
VastaaPoista