2 x Milla Ollikainen: Veripailakat ja Vesiraukka

Käväisin viime vuonna Liken järjestämässä kirjaillassa jossa tuoreesta kirjastaan Vesiraukka kertoili Milla Ollikainen. Kirjailija oli minulle entuudestaan vieras, mutta nimi jäi mieleen koska kirjan asetelma vaikutti melkoisen mielenkiintoiselta, etelän elättinä pohjoiseen sijoittuvissa teoksissa on minusta omaa eksotiikkaansa.

Veripailakat sijoittuu Ylläkselle, jossa hiihtokausi on juuri parhaimmillaan ja hiihtämään on tullut hieman tuuliajolla oleva Krisse äitinsä kanssa kun hiihtohissistä löytyy murhattuna nuori poika ja Krissellä sattuu olemaan sopivasti kamera hyppysissä ja ystävänään iltapäivälehden toimittaja Eerika, joka pian lähtee selvittämään miksi miljonäärin poika kuoli. Vesiraukassa taas palataan tuttuiin maisemiin hiukan yli vuotta myöhemmin kun Krisse ja Eerika palaavat paikkakunnalle kohtaamaan menneisyyden. Ja kyllä, vaan taas joku kuolee...

Kirjaparista Veripailakat osoittautui suosikikseni, pidin erityisesti kirjassa esiintyvästä murteesta joka minun korvaani oli oikein lupsakan kuuloista vaikken ihan kaikkea aina ymmärtänytkään, mm. läpin merkitys jäi vähän vieraaksi vaikka veikkailen sen ehkä tarkoittavan lasta? Muutenkin pienen paikkakunnan tunnelma oli mielenkiintoinen, etenkin kun kontrastina oli myös paikkakunnalla tärkeänä elinkeinona oleva turismi. Vesiraukka ei sekään ollut hullumpaa luettavaa, mutta Veripailakoiden historiallinen aspekti ja muutamat loppupuolen kohtaukset tekivät esikoisteoksesta seuraajaansa napakamman paketin.

Molemmat kirjat on varsin nopealukuisia ja siksi ne sopivat mainiosti välipalakirjoiksi. Lyhyys ehkä vaikutti negatiivisesti lukukokemukseeni sillä taidan useammin suosia kirjoja joiden tarinaan voin paneutua pidemmäksikin aikaa. Esimerkiksi Veripailakoissa tarina on varsin herkullinen ja olisin halunnut päästä keskushenkilöiden elämään vähän syvemmällekin.

Kirja on nopealukuinen ja passeli välipalakirjaksi.  Suosikiksi se ei noussut, en oikein päässyt päähenkilöiden nahkoihin sisään ja lukukokemukseni jäi siksi ulkokultaiseksi. Kirjassa on myös kohtuullinen määrä henkilöitä näinkin lyhyeksi tarinaksi mikä hiukan sotkee.  Tiedän olevani Vesiraukan suhteen väärään suuntaan kallellani mutta pitäisin itse kirjasta jossa tarinaaja henkilöitä olisi rakenneltu vielä vähän lisää.

Like, 2014
Sivuja: 254
Kirjan vuoden lukuhaaste: Kirja, jonka nimi on yksi sana