Australialaisen Liane Moriartyn tuotantoon tulin tutustuneeksi viime vuonna Hyvän aviomiehen muodossa ja koska kokemus oli kaikin puolin positiivinen eikä yhtään niin viihteellinen kuin aluksi kuvittelin, teki mieli lukea lisääkin Moriartyltä. Audiblen kokoelmista löytyi Little Lies-kirja, jonka taisin nakata ostoskoriin ilman sen kummempaa pohdiskelua tai ennakkotutkintaa. Tarkoitus oli viettää useampi viikko kirjan parissa mutta flunssapöpö muutti kaiken. Pian makasin sängyssä peittojen alla silmät kiinni, vain äänikirja kaverina. (Sivumennen sanoen, äänikirjat ovat ihan parhaita sairastaessa. Aina kun ei edes jaksaisi kannatella kirjaa mutta jotain viihdykettä pitäisi kuitenkin olla. Peukutan.) Kirja tuli siis kuunneltua odotettua nopeammin ja olin ehkä aika huonossa kunnossakin, mutta tykkäsin kovasti.
Little Lies vie lukijansa päiväkodin ja 5-vuotiaiden lasten äitien hektiseen elämään. Tarinalla on varsin erilaista päähenkilöä: kovia kokenut Jane, joka on pienen Ziggy-pojan yksinhuoltajaäiti, kaunis ja rikas Celeste, jonka elämä vaikuttaa täydelliseltä sekä räväkkä Madeline, jolle päänsärkyä aiheuttaa myös teini-ikäinen tytär. Päiväkodin maailma on hurja ja hierarkinen paikka, jota hallitsevat täydelliset äidit täydellisine vaaleine polkkatukkineen ja pikkuinen Jane on siellä alusta alkaen alakynnessä ja hurjia juttuja saattaa tapahtua...
Kuumeisesta lukijasta huolimatta minusta Little Lies oli suorastaan riemastuttava kirja joka toimi vallan mainiosti äänikirja muodossaan - Caroline Leen aussiaksentti on minun korvassani mahtava ja hän onnistui tuomaan hienosti kaikki kirjan henkilöt (joita muuten on kohtuullinen liuta) henkiin.
Kirjan on rakenne on näppärä, heti alussa tehdään selväksi että koulun trivia-illassa on tapahtunut jotakin kurjaa mutta enempää ei kirjailija suostu paljastamaan. Tapahtumien taustat aukeavat vähältä mutta paukut säästetään ilman epäilystäkään loppuun. Kutkuttavaa! Little Lies on myös siitä mielenkiintoinen pakkaus että samojen kansien välissä on vakavaa asiaa väkivallasta ja kiusaamisesta ja silti se oli - kiitos rivien välisen ironian - myös hauska. Outoa mutta toimivaa. Suosittelen kokeilemaan, sillä minulle tämä oli paras kirja pitkään aikaan.
Kirjasta kiinnostuneille vinkiksi että WSOY julkaisee suomennetun version nimellä Mustat valkeat valheet elokuussa 2015.
Bolinda, 2014
Kesto: 15h 56min
Lukija: Caroline Lee
.jpg)
Tämä menee ehdottomasti "pakko lukea"-listalle! Tykkäsin Hyvästä aviomiehestä, tarpeetonta ja suoraan sanottuna typerää epilogia lukuunottamatta. Yritän unohtaa sen olemassa olon kokonaan...
VastaaPoistaKirjahilla, kannattaa laittaa, minä ainakin tykkäsin hurjasti.
PoistaLaitetaan suomennos harkintaan sitten syksyllä, tämä kuulostaisi paremmalta kuin se Hyvä aviomies? Sain sen luettua juuri eilen ja olihan se muuten ihan jees ja etenkin ensimmäiset noin 70 sivua oli lupaavia, mutta sen jälkeen minua rissasi se, että melkein 30 vuotta tapahtuneesta a) ihmiset ei ajattele sen Rachelin nähdessään mitään muuta kuin että voi että, tuo on se jolta kuoli se tytär, ja b) se Rachel itsekään ei tuntunut juuri mitään muuta ajattelevan. Ja sitä jankutusta kuinka Janie olisi sitä ja Janie olisi tätä oli aika puuduttavaa lukea.
VastaaPoistaJane, tässä on minusta samantyyppistä henkeä kuin Hyvässä aviomiehessä mutta minuun puri jotenkin tuo huumori - tämä on ehkä hauskin lukemani kirja väkivallasta. Äänikirjan lukija oli vielä ihan huippu, kokemus vain parani.
PoistaLuulenpa että taitavasti lisätty huumori on hyvä lisä verrattuna tuohon ensimmäiseen suomennokseen :-)
PoistaKiitos tuhannesti vinkistä. En ollut edes tajunnut, että syksyllä tulevista julkaisuista on tullut tietoja. Äkkiä tutkimaan ja tämä lukulistalle. :)
VastaaPoistaMari, ei kiirettä, vielähän tässä on kevään ja kesänkin kirjat lukematta!
PoistaMutta minä se vielä jäljessä olen kun luen vielä syksyn '14 kirjoja, yhtään 2015 julkaistua en ole vielä ehtinyt avata! ;-)
Poista