Herran tarhurit (MaddAddam #2) / Margaret Atwood

Olen pikkuhiljaa tutustunut Margaret Atwoodin teoksiin ja olen vähä vähältä ihastunut enemmän ja enemmän kirjailijan riemastuttavan vinksahtaneeseen huumorintajuun ja veitsenteräviin havaintoihin. Sokea surmaaja ja Nimeltään Grace olivat mahtavia ja hurahdin minä Oryxin ja Craken maailmaankin, vaikken osaakaan päättää onko Atwoodin visio tulevaisuudesta ahdistava vai hulvaton. Molempia, luulisin. Siispä jatkan Herran tarhureilla...

Herran tarhurit palaa Oryxin ja Craken tunnelmiin, maailmaan jossa pienellä geenimanipulaatiolla voi ratkaista ongelman jos toisenkin ja raha ratkaisee. Herran tarhurit on eräs ruohonjuuritason järjestöistä joiden keskeisenä arvona on luonnon ja eläimien kunnioitus. Tarinan kertojina vuorottelevat kaksi järjestön naisista, Toby ja Ren joiden elämää seurataan jopa kohtalokkaaseen tulvan vuoteen saakka.

Minulla oli pieniä ongelmia Herran tarhureista kirjoittaessani. Kirja nimittäin on ihan hyvä, muttei läheskään niin paljon minun makuuni kuin vaikka Oryx ja Crake. Aikaisemmat lukemani Atwoodin kirjat ovat nostaneet riman korkealle ja luulenpa että Herran tarhurit kärsi tästä vertailusta jota väkisinkin tein. Kirjan tapahtumat etenevät rinnakkain Oryxin ja Craken kanssa mikä alkuun hämmensi, samoin kuin yhtymäkohtien niukkuus.

Pitkin hampain joudun siis sanomaan että Herran tarhurit oli lukukokemuksena vain ok. Se ehkä kärsii hiukan sarjan keskimmäisen osan ongelmasta, se ei avaa meiille ovea uuteen maailmaan mutta ei myöskään pysty saattamaan mitään päätökseen. Sinällään Atwoodin kerronta on jälleen kerran nautinnollisen älykästä ja silti ajoittain myös hauskaa enkä voi muuta kuin ihailla tämän naisen mielikuvitusta - miten huikean maailman hän onkaan luonut. Nyt täytyy vain malttaa odottaa MaddAddamin viimeistä osaa, Uusi maa (Otava) ilmestyy suomennettuna nyt keväällä!

Otava, 2011
Sivuja: 523
Alkuteos: The Year of the Flood
Suomentanut Kristina Drews
Kirjan vuoden lukuhaaste: trilogia