.jpg)
Tuskailin jokin aika sitten lukupinoni hupenemisen kanssa mutta kas, siihenhän auttaa kunkurkistaa omaan kirjahyllyyn. Sieltä nimittäin löytyi kolme korkkaamatonta Isabel Allenden kirjaa joista en edes muista mistä ne aikanaan haalittu, kiva kuitenkin että tämmöinen löytö tuli tuli tehtyä...
Rouva Fortunan tytär vie lukijansa 1840-luvun Chileen, jossa Sommersin sisarusten adoptoima nuori Eliza varttuu ja rakastuu. Kalifornian kultaryntäys kuitenkin muuttaa kaiken ja pian Eliza antautuu seikkailuun joka muuttaa hänen elämänsä kulun. Auroran muotokuvassa sukelletaan taas 1800-luvun lopun elämään Elizan tyttärentyttären Auroran kautta. Kirja paneutuu sekä Chilen historiaan että valokuvauksenkin maailmaan, sillä valokuvista tulee nuorelle Auroralle tärkeä itseilmaisun muoto.
Allende kertoo tuttuun tapaansa yksien kansien välissä kokonaisen kimaran kertomuksia. Vaikka Rouva Fortunan tyttären tarina pyöriikin Elizan ympärillä, tutustuttaa kirjailija lukijansa myös suoranaiseen laumaan kiinnostavia sivuhahmoja, näistä mainittakoon mm. Elizan kasvattiäiti Miss Rose ja tahtonainen Paulina del Valle, joka pääsee suurempaan rooliin Auroran muotokuvassa. Eräs kirjan teemoista onkin naisen asema ja tasa-arvo parisuhteessa sekä rakkaus ja sen etsiminen. Joskus kun rakkaus ja onni eivät näyttäydykään meille sellaisina kuin ehkä kuvittelimme ja vaatii rohkeutta ja viisautta ymmärtää se.
Kokonaisuutena Rouva Fortunan tytär oli kelpo luettavaa vaikkei aivan yltänytkään suosikkikirjani Henkien talon tasolle. Pieni miinus kirjassa kuitenkin on, sillä tuntuu siltä kuin teos olisi kirjoitettu jatko-osa mielessä, Rouva Fortunan tytär nimittäin loppuu minusta hiukan äkisti ja milteipä pakotti minut aloittamaan Auroran muotokuvan heti. Ei minulla mitään jatko-osia vastaan ole, mutta tällä kertaa olisin kyllä toivonut että kirjailijan solmisi edes muutaman langanpätkän ennen viimeistä sivua. Kirjat kyllä muodostavat ihan mukavan kokonaisuuden yhdessä mikä saakin minut pohtimaan miksi Auroran ja Elizan tarinat eivät alunperinkin voineet olla yksissä kansissa?
Rouva Fortunan tytär
Otava, 2000
Sivuja: 367
Alkuteos: Hija de la fortuna
Suomentanut Sulamit Hirvas
Kirjan vuoden lukuhaaste: Kirjailija, joka ei ole eurooppalainen tai pohjois-amerikkalainen
Auroran muotokuva
Otava, 2002
Sivuja: 304
Alkuteos: Retrato en Sepia
Suomentanut Sulamit Hirvas
Joku ehdotti minulle Allendea luettavaksi, kun pohdiskelin mitä kirjoja kannattaisi lukea Etelä-Amerikasta (minulla on tämä maailmanvalloitushomma). Yhden Allenden hommasin hyllyynikin "puolivahingossa", mutten ole vielä lukenut sitä (se kiinnostaa kyllä kovasti).
VastaaPoistaNämä kannet eivät kyllä hirveästi houkuttele: etenkin Auroroan muotokuvasta tulee mieleeni joku yliromanttinen tuotos. Mutta Allende ei vissiin sellainen kirjailija ole?
Elegia, Allendeissa on kyllä (näemmä) tasoeroja. Esimerkiksi Henkien talo on mielestäni oivallinen kokonaisuus, tämä kaksikko sitten vähän sinnepäin. Allenden kerronta ja mielikuvitus kyllä viehättävät tavallaan mutta kokonaisuus ei vain oikein toimi, kaikkea on vain jotenkin liikaa.
PoistaHenkien talo on minunkin suosikkini ja nämä vielä odottelevat hyllyssä. Olen suhtautunut niihin pienellä varauksella, sillä Allenden tuotannon laatu tuntuu vaihtelevan aika lailla.
VastaaPoistaEssielina, minä pidin myös Sydämeni Inezistä. Mutta näissä taas on jotenkin ihan liikaa kaikkea ja etenkin se, että Rouva Fortunan tytär jää ikäänkuin kesken on minulle iso miinus.
Poista