Tonni täynnä!

Kesäkuu on ollut kylmä, sateinen ja työntäyteinen. Lomani ei ole vielä alkanut ja jotenkin tuntuu että kesä odottelee vielä alkamistaan. Sateet hiukan verotti äänikirjojen kuuntelemista, allekirjoittanut kun tykkää kuunnella kirjaa fillaroidessaan. Tässä tosin on se riski, että pyöräilijä unohtaa ajatukset kuntoilusta, sykkeestä ja kaloreiden kulutuksesta ja keskittyy tarinan kuuntelemiseen... Vauhdin hurman kääntöpuoli on myös kuulokkeissa humiseva tuuli joka asettaa omat haasteensa kuulemiselle. Onnellisen ihmisen ongelmia, nämä tällaiset.

Sen verran vauhdikas on kesäkuuni ollut etten edes ennalta huomannut 1000. postauksen merkkipaalun olevan lähellä. Tajusin vasta tätä postausta kirjoitellessani että Näkymättömän vartija on tuhannes postaukseni. Luku tuntuu vähän käsittämättömältä, juurihan minä aloitin! Kiitokset siis kaikille niille, jotka ovat olleet mukani ruudun toisella puolella ja myös niille, jotka meille tarinoita tekevät. Ties mitä olisin päätynyt harrastamaan ilman teitä!

Kesäkuun luetut

Kesäkuussa luin 18 kirjaa joista peräti puolet oli dekkareita. Tämä ei sinällään hämmästytä, kesähän on dekkariaikaa parhaimmillaan ja melkoisen mukava jännärikattaus tulikin nautittua: ruotsalaisdekkareista kotimaisiin uusiin tuttavuuksiin, dystopialla ja brittiläisellä tyttösankarilla höystettynä. Oi onnea! Kuukauden parhaisiin lukukokemuksiin kuuluivat Arttu Tuomisen hurja Muistilabyrintti, Kristin Hannahin kyynelet kirvoittavat The Nightingale ja yhtälailla itkettävä Lisa Genovan Still Alice. Hienoja kirjoja, suosittelen lämpimästi. Kesäkuun kummallisinta luettavaa oli Marie Kondon KonMari: Siivouksen elämänmullistava taika. (Lumouksen voimasta kertonee jo varmasti sekin että löysin itseni lukemasti kirjaa siivoamisesta!)

• The Animal Farm (suom. Eläinten vallankumous) / George Orwell
• KonMari: siivouksen elämänmullistava taika / Marie Kondo
• Ehtoolehdon tuho (Ehtoolehto #3) / Minna Lindgren
• The Nightingale / Kristin Hannah
• Muistilabyrintti / Arttu Tuominen
• The Time Travellers Guide to Medival England / Ian Mortimer
• Still Alice (suom. Edelleen Alice) / Lisa Genova
• Näkymätön vartija (Baskimaan murhat #1) / Dolores Redondo
• I am half-sick of shadows (Flavia de Luce #4) / Alan Bradley
• Petturi / Katarina Wennstam
• Sotilaiden salaisuudet (Sandhamn #4) / Viveca Sten
• Pidä huolta äidistä / Kyong-sook Shin
• Lock In (Lock In #1) / John Scalzi
• Vielä kerran / Johanna Tuomola

Luettu, muttei blogattu

Aki Ollikainen: Musta satu (Teos, 2015), 156s.

En ole lukenut Nälkävuotta, siitä kuulemani ylistys suoraan sanottuna vähän pelottaa. Mustaan satuun uskaltauduin kuitenkin tarttumaan sillä tapahtumapaikka on tuttu ja aihe kiinnosti siksi. Arvasin kyllä jo kirjaan tarttuessani ettei näillä sivuilla varmastikaan tulla paneutumaan tapaukseen tavalla jota kaipasin mutta mieli teki silti lukea. Mutta mutta... Reilusti sanottuna en oikein saanut kirjan punaisesta langasta kiinni. On eräänlaista kurjuutta ja Tattarisuon tapahtumat ja jotenkin ja kaksi eri aikatasoa löyhähkösti liittyvät toisiinsa. Ei ollut minun juttuni tämä...

Jyrki Erra: Berliinin ajokoirat (Otava, 2015), 441s.

Pidin kovasti Erran Kaunasin sivuista ja siksi odotin innokkaasti hetkeä jolloin saan Berliinin ajokoirat hyppysiini. Kirja sijoittuu aikaan jolloin kaupunkia jakava muuri on juuri murtumassa. Berliinissä lapsuutensa viettänyt Max palaa tyhjentämään sairastuneen isänsä kotia ja törmää vaaralliseen salaisuuteen. Tarinassa on kiehtovia elementtejä mutta osasia on mukana ehkä jo liikaakin. Tunnelma on kuitenkin hieno ja etenkin Palazzo Ereb jäi kiehtomaan - sääli että se oli vain kirjailijan mielikuvituksen tuotetta.

Chris Kyle: American Sniper(HarperCollins, 2012), 432s.

American Sniper ei ole ihan minulle tyypillisintä lukemistoa, mutta siippani halusi kovasti nähdä Chris Kylen tarinaan perustuvan elokuvan ja kävikin niin hassusti että pidin elokuvasta kovin. (Bradley Cooper...) Elokuva oli mainio sekoitus toimintaa ja tunteita ja siksi halusin kuulla Kylen oman äänen hänen kirjansa kautta. Ja kuuluihan se, rivien väleistä kuulin isänmaallisen rämäpään äänen joka ehkä rakasti maataan vielä enemkirjan putkahteleva listamaisuus. En esimerkiksi jaksaisi lukea useamman sivun pituista selostusta Kylen käyttämistä aseista mutta ymmärrän toki etten ehkä edusta kirjan tyypillistä lukijaa.

Mari Jungstedt: Joka yksin kulkee (Otava, 2015), 265s.

Mari Jungstedtin kirjat ovat pitkään olleet minulle eräänlaisia lukupaletin puhdistuskirjoja, vaivatonta luettavaa joka viihdyttää siedettävästi mutta ei jätä minkäänlaista jälkeä. Joka yksin kulkee putoaa tähän samaan katergoriaan. Rehellisesti sanottuna jäin tässä kohdin miettimään miksi enää seuraan tätä sarjaa kun se ei ole aikoihin jaksanut sykähdyttää. Ehkä on aika jättää nämä seikkailut toisille lukijoille ja tehdä tilaa uusille kirjoille.

Haasteiden tilanne

Kirjan vuoden lukuhaastekin etenee - hitaasti mutta varmasti. Kesäkuussa keräsin kolme pistettä: nolosta, kielletystä ja seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä kertovasta kirjasta.

Entäs ensi kuussa?

Säiden suhteen alkaa näyttää jo siltä että uusi jääkausi onkin peruutettu ja saamme nauttia hitusen auringostakin. Mieli tekisi siis pitää pieni kesäkirjojen teemaviikko - katsotaan saanko aikaiseksi moisen, pari mainiota ehdokasta olisi jo mielessä. Ensi kuussa kirjabloggarit myös tempaisevat kirjastojen puolesta,

2 x Milla Ollikainen: Veripailakat ja Vesiraukka

Käväisin viime vuonna Liken järjestämässä kirjaillassa jossa tuoreesta kirjastaan Vesiraukka kertoili Milla Ollikainen. Kirjailija oli minulle entuudestaan vieras, mutta nimi jäi mieleen koska kirjan asetelma vaikutti melkoisen mielenkiintoiselta, etelän elättinä pohjoiseen sijoittuvissa teoksissa on minusta omaa eksotiikkaansa.

Veripailakat sijoittuu Ylläkselle, jossa hiihtokausi on juuri parhaimmillaan ja hiihtämään on tullut hieman tuuliajolla oleva Krisse äitinsä kanssa kun hiihtohissistä löytyy murhattuna nuori poika ja Krissellä sattuu olemaan sopivasti kamera hyppysissä ja ystävänään iltapäivälehden toimittaja Eerika, joka pian lähtee selvittämään miksi miljonäärin poika kuoli. Vesiraukassa taas palataan tuttuiin maisemiin hiukan yli vuotta myöhemmin kun Krisse ja Eerika palaavat paikkakunnalle kohtaamaan menneisyyden. Ja kyllä, vaan taas joku kuolee...

Kirjaparista Veripailakat osoittautui suosikikseni, pidin erityisesti kirjassa esiintyvästä murteesta joka minun korvaani oli oikein lupsakan kuuloista vaikken ihan kaikkea aina ymmärtänytkään, mm. läpin merkitys jäi vähän vieraaksi vaikka veikkailen sen ehkä tarkoittavan lasta? Muutenkin pienen paikkakunnan tunnelma oli mielenkiintoinen, etenkin kun kontrastina oli myös paikkakunnalla tärkeänä elinkeinona oleva turismi. Vesiraukka ei sekään ollut hullumpaa luettavaa, mutta Veripailakoiden historiallinen aspekti ja muutamat loppupuolen kohtaukset tekivät esikoisteoksesta seuraajaansa napakamman paketin.

Molemmat kirjat on varsin nopealukuisia ja siksi ne sopivat mainiosti välipalakirjoiksi. Lyhyys ehkä vaikutti negatiivisesti lukukokemukseeni sillä taidan useammin suosia kirjoja joiden tarinaan voin paneutua pidemmäksikin aikaa. Esimerkiksi Veripailakoissa tarina on varsin herkullinen ja olisin halunnut päästä keskushenkilöiden elämään vähän syvemmällekin.

Kirja on nopealukuinen ja passeli välipalakirjaksi.  Suosikiksi se ei noussut, en oikein päässyt päähenkilöiden nahkoihin sisään ja lukukokemukseni jäi siksi ulkokultaiseksi. Kirjassa on myös kohtuullinen määrä henkilöitä näinkin lyhyeksi tarinaksi mikä hiukan sotkee.  Tiedän olevani Vesiraukan suhteen väärään suuntaan kallellani mutta pitäisin itse kirjasta jossa tarinaaja henkilöitä olisi rakenneltu vielä vähän lisää.

Like, 2014
Sivuja: 254
Kirjan vuoden lukuhaaste: Kirja, jonka nimi on yksi sana