maanantai 12. tammikuuta 2015

Nimikirjainmurhat / Sophie Hannah

Joulun alla uhkasi käydä niin että virtuaalinen äänikirjakasani oli loppua vaikka edessä oli vielä
monta turruttavaa aamua pimeällä bussipysäkillä. Ei hätää, onneksi muistin joskus ostaneeni varakirjaksi itselleni Sophie Hannahin Poirot-tarinan Nimikirjainmurhat. (Tästä voi huomata myös sen kuinka tärkeää on ostella itselleen varakirjoja, koskaan ei tiedä milloin lukuhätätapaus yllättää ja sitten törötät maanantaiaamuna odottamassa bussia pimeässä ja kylmässä ilman minkäänlaista lohduketta tai henkistä tukikeppiä. Kirjat ovat parhautta!) Olin suhtautunut epäileväisesti Nimikirjainmurhiin sillä en ollut ihan varma kuinka minulle tuntematon Hannah voisi astua itsensä Agatha Christien kenkiin .

Nimikirjainmurhissa Poirot ja hänen apurinsa, Scotland Yardin nuori etsivä Catchpool, saavat tutkittavakseen visaisen kolmoissurman. Hienon Bloxham-hotellin kolmesta eri huoneesta on nimittäin löydetty kolme surmattua henkilöä. Kuten Poirot-tarinoissa usein käy, kaikki liittyy kaikkeen ja mitä odottamattomimmilla tavoilla. Suuri etsivä käyttää jälleen pieniä harmaita aivosolujaan niin tehokkaasti että ainakin Catchpoolia hirvittää ja arvoitus selviää vasta monen mutkan kautta.

Olen hiukan kahden vaiheilla siitä, mitä kertoa Nimikirjainmurhista. Teoksessa nimittäin oli paljon hyvää mutta risujakin olisi kohtuullinen nippu jaettavaksi. Hannah tavoittaa kyllä Poirot-kirjojen tunnelman riittävän hyvin, en ole itse lukenut aikoihin Agatha Christien dekkareita joten tarina olisi kyllä mennyt ainakin minuun täydestä. Samaten haluan kiitellä kirjan lukijaa - aiemmat kotimaiset äänikirjakokeiluni ovat aiheuttaneet pieniä pettymyksiä - mutta Lars Svedberg teki oivallista työtä tässä kirjassa ja palautti osan uskoani suomenkielisten äänikirjojen osalta. Svedbergin ääni on todella miellyttävä, häntä kuuntelee ihan ilokseen. Myös kirjan tarjoilemat pienet huumorinpilkahdukset osuivat maaliinsa ja saivat kuuntelijan hymyilemään.

Sitten risuihin. Pidin kirjan juonta jossain määrin epäuskottavana ja myös ennalta-arvattavana. (Tai sitten minäkin käytin pieniä harmaita aivosolujani Poirotin tapaan tehokkaasti?!) Varsinaisten tapahtumien sijaan juonessa on monia tilanteita joissa erinäiset henkilöt valoittavat tapahtumien taustaa omista näkökulmistaan, mikä sinällään toki sopii kirjan tyyliin mutta alkoi loppua kohden tuntua kuuntelijasta saman tarinan toistamisesta uudelleen ja uudelleen. Varsinkin ns. loppuhuipennus tuntui jo hiukan venytetyltä ja liialliselta selittämiseltä. Myös Catchpool on jää oudohkoksi ja etäiseksi tuttavuudeksi, hiukan ihmettelen kuinka tällainen herkkä mies joka ei halua ajatella murhia tai nähdä ruumiita onkaan tullut valinneeksi ammatikseen juuri poliisin?

Kokonaisuutena Nimikirjainmurhat oli kohtuullinen lukukokemus, se ei herättänyt hinkua tutustua Hannahin muuhun tuotantoon mutta en silti harmittele myöskään sen parissa vietettyjä tunteja. Ainakin bussimatkani olivat kirjan ansioista rattoisampia!

WSOY, 2014
Kesto: 11h 41min
Alkuteos: The Monogram Murders
Lukija: Lars Svedberg
Suomentanut Terhi Vartia

Kirjan vuoden lukuhaaste: Jännityskirja tai dekkari

4 kommenttia:

  1. Varakirjat, erinomainen asia tosiaan!

    Minä ostin tämän jostain Elisa Kirjan alesta e-kirjana, pitäisikin ladata puhelimeen niin tulisi ehkä "hätätapauksissa" selattua tätä eikä vaikka facebookia. Luulen, että puhelinlukemiseen tämä teos olisi omiaan, tekstisi puoltaa päätelmääni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, hyvä varakirjavarasto on joskus kullanarvoinen! Luulen että tämä passaa mainiosti puhelinlukemiseen, ei ole sellainen helmi että jotain menisi hukkaan mutta aika kuluu

      Poista
  2. Aikaslailla samaa mieltä olen. Tunnelma oli riittävän hyvin hanskassa ja ihan viihdyttävä kokemus kaikkinensa, mutta loppu oli venytetty, samoin jotkut muutkin paikat. Ihan ok äänikirja kumminkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, ok kirja tämä on mutta sormet syyhyten en ehkä hyökkäisi seuraavan Hannahin Poirot-kirjan kimppuun.

      Poista