Teräsarkku / Taavi Soininvaara

Meillä on isäni kanssa ollut pitkään käynnissä väittely siitä, kumpi onkaan parempi trillerikirjailija: Remes vaiko Soininvaara. Isäni vannoo Remeksen nimeen ja jouluisin odottaa aina sitä yhtä tiettyä kovaa pakettia, minä taas olen viime vuosina hiukan kyllästynyt herran kirjoihin jotka tuntuvat noudattelevan enemmän tai vähemmän samaa kaavaa. (Uusin Remes kyllä kiinnostaisi aiheensa puolesta!) Soininvaaran Ratamo-sarjakaan ei ole kyllä säväyttänyt entiseen tapaansa mutta viimeisimpien kirjojen aihe, ns. paperittomien siirtolaisten elämä, on kyllä ollut kiinnostavaa ja koskettavaakin luettavaa.

Arto Ratamon elämä ei jälleen kerran ole siitä tylsimmästä päästä, tällä suojelupoliisin osastopäällikkö tutkii paperittoman siirtolaisnaisen murhaa, joka johtaa suuremmankin salakuljetuskuvion jäljille. Arton naisystävä, toimittaja Essi Kokko taas seikkailee pitkin Eurooppa finanssimaailman keinotteluun liittyvän jymyjutun perässä. Meno on kovaa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa eikä menneisyyskään oikein jätä Artoa rauhaan.

"Ratamo oli omanlaisensa tapaus. Miehellä oli kaikki hyvien sukkahousujen ominaisuudet: ei juossut pakoon, ei tarrannut kiinni ja oli sopiva haaroista."

Teräsarkku ei tahtonut aluksi lähteä käyntiin mutta lopulta laiskana sunnuntaipäivänä ajattelin lukea muutaman sivun ja jotenkin siinä touhussa humpsahtikin koko ilta. Kirja on vauhdikas ja siinä on sinällään useampiakin kiinnostavia aiheita, mm. finanssimaailmaan liittyvä juoni on oikein näppärä mutta joku kokonaisuudessa kuitenkin tökki. Huomaan viime aikoina karsastaneeni tavallista enemmän kirjoja joihin on ahdettu useampia erilaisia juonikuvioita enkä oikein innostunut ratkaisusta Teräsarkussakaan - erilaisia kuvioita on nimittäin mielestäni ehkä turhankin monta, aivan kuin kirjailija haluaisi yrittää johtaa lukijaa harhaan vaikka mm. Lintu-nimisen kertojan kappaleiden ansioista kärryillä pysyykin oikein helposti. Nämä lienevät makuasioita, jollekin toiselle tarinan runsaus on ehkä nautittava kokemus.

"Minkähän takia niille hirmumyrskyille annetaan aina naisten nimet?"
"Ne saapuu villeinä ja märkinä, ja lähtee mukanaan talot, autot ja irtain omaisuus."

Pidän toisaalta siitä että Soininvaara on kirjoittanut sankarinsa rinnalle myös naishahmon, olkoonkin että Essi Kokko on oikeastaan naispuolinen versio Ratamosta - he jopa kuulostavat samoilta. Essin mukanaolo toki tarjoaa myös mahdollisuuden useammalle eri linjalle kirjassa mutta toisaalta romanssi näiden kahden välillä tuntui ainakin tässä kirjassa hiukan päälleliimatulta - en muista tapasiko pariskunta kirjassa kertaakaan!

Näistä nurinoista huolimatta, kirja oli lukukokemuksena ihan ok ja onnistui jopa loppua kohden koukuttamaan. Muutamassa kohdin myös hörähtelin Ratamon/Essin puujalkavitseille, mielestäni Christian Rönnbackan Antti Hautalehto hallitsee nämä heitot paremmin!

"Onneksi miehet käyttäytyivät kuin maskara, Kokko tuumi, lähtivät juoksemaan heti kun nainen näytti hiukankin tunteita."

Kirjan vuoden lukuhaasteen osalta nappaan Teräsarkulla pisteen kategorialla "Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi". Tällä kertaa liippasikin ihan jopa läheltä, mm. Tattarisuo, jossa Ratamolla on tiukat paikat, on tuttu mm. kirpparireissuilta.

Otava, 2014
Sivuja: 414