Joulun pyhinä kävimme katsomassa elokuvan Exodus: Gods and Kings, joka ei nyt suoraan sanottuna ollut niin huikea elämys kuin olimme toivoneet, mutta jotain positiivista sentään tuostakin illasta seurasi. Mieleeni nimittäin muistui se, että Egypti kulttuureineen olikin aika mielenkiintoinen kokonaisuus, mistä taas seurasi ajatus Sinuhen lukemisesta - olisiko vihdoinkin aika tutustua tuohon kotimaiseen suurteokseen?!
Sinuhe egyptiläinen on oikeastaan kuviteellinen omaelämäkerta. Tarinan päähenkilö on joesta poimittu löytylapsi Sinuhe, joka saa lääkärinkoulutuksen ja päätyy elämänsä ylä-ja alamäkien kautta kiertämään maailmaa ja hoitamaan niin ylhäisiä kuin alhaisiakin.
Sinuhe teki minuun suuren vaikutuksen. Kirjan teksti vaatii lukijaltaan jonkin verran työtä mutta tuo urakka on ehdottomasti vaivannäön arvoinen sillä Waltari tavoittaa niin hienosti menneen maailman että melkeinpä luulisin lukevani muinaista käännöstä papyruksista. Taustatutkimuksen määrä lienee ollut melkoinen! Sinuhe on hahmona kovin samaistuttavan tuntuinen, hän on erehtyväinen ihminen jonka tekoja ei suotta kaunistella vaikka hän kirjan sankari onkin. Melkeinpä uskaltaisin sanoa että Sinuhen melankolisessa pohdiskelussa on jotenkin suomalaista... Suosikkini kirjan henkilöistä taisi kuitenkin olla orja Kaptah, jonka pariin otteeseen sai suuni vetäytymään hymyyn - oivallinen aisapari vakavalle Sinuhelle siis!
Tulin hölmöyksissäni varanneeksi kirjastosta Sinuhesta vuonna 1985 julkaistun, Heikki Parasen värivalokuvilla kuvitetun teoksen. Olen toki iloinen valokuvista, jotka luovat lisätunnelmaa Waltarin tekstiin mutta kirjan suurehko koko kieltämättä asetti haasteita lukemiselle - huomasin harmikseni etteivät tutut lukuasennot oikein toimineet. Tästä syystä lukeminen osoittautui tavallista työläämmäksi mikä ehkä johti siihen että loppua kohden aloin hiukan kyllästyä etenkin egyptiläisen pitkiin puheisiin ja taistelukohtauksiin. Kädet väsyy, hyvänen aika sentään!!
WSOY, 1985
Sivuja: 446
Kirjan vuoden lukuhaaste: Kirja josta on tehty elokuva
Tämä on kyllä sellainen kirja joka pitäisi lukea... Aina on vain jäänyt. Toinen on Tuulen viemää. Ehkä tässä lähivuosina saisi nuo klassikot vihdoin ja viimein luettua! :)
VastaaPoistaJenni, kokeilemaan vaan - kirja on kyllä vaikuttava!!
PoistaMinuunkin Sinuhe teki suuren vaikutuksen! Jotenkin käsittämätöntä, miten rikas ja taianomainen kirja on kaikin puolin. Pidin sen kielestä myös, vaikka olikin varsin erilaista. Viljelen mukaillen jopa joskus erästä fraasia hänen kirjastaan. Nimittän sanasi ovat kärpäsen surinaa korvissani. Ihana kirja!
VastaaPoistaElegia, kieli oli tosi mielenkiintoista. Erikoista mutta kirjan henkeen ehdottoman sopivaa.
PoistaHuikeaa se, että Waltari ei itse koskaan käynyt Egyptissä. Tosiaan siis taustatöitä tehty. Kahvakuulaharjoituksia vaan meille kirjanpitelijöille. Jaksaa, jaksaa, painaa,painaa :)
VastaaPoistaJoululainen, melkoista jos moinen kirja on kirjoitettu ihan vaan pelkän kirjatiedon perusteella - kokonaisuus on niin uskottava ja eheä. Täytyy vaan treenata hauista näiden mammuttien kanssa.
Poista