Musta laatikko (Harry Bosch #18) / Michael Connelly

Dekkarinystävänä ovat Michael Connellyn kirjat olleet jo pitkään luottokamaa. En osaa päättää pidänkö enemmän Harry Boschista, joka on melko perinteinen poliisi (tiedättehän, eronnut ja naisasioissa ongelmia, kuuntelee mielellään jazzia ja jahtaa pahiksia intohimoisesti), Mickey Hallerista, joka on hiukan erikoislaatuinen juristi vaiko sydänvikaisesta FBI-agentti Terry McCalebista joka terveysongelmistaan huolimatta oli melkoisen kova luu. Kelpo luettavaa kuitenkin löytyy joka sarjasta, ilokseni Connelly on varsin tuottelias kirjailja.

Mustan laatikon nimi viittaa Boschin ajatelmaan siitä, että jokaiseen rikokseen liittyy oma musta laatikkonsa, jokin olennainen palapelin palanen joka lopulta auttaa tutkijoita selvittämään tapahtumien kulun. Tällä kertaa vanhoja, selvittämättömiä rikoksia tutkiva Bosch palaa vuoteen 1992 kun Los Angelesissa mellakoitiin. Tuolloin Bosch löysi eräältä sivukujalta nuoren, valkoisen naisen ruumiin, tapaus jäi kuitenkin mellakoiden jalkoihin ja nuori nainen, tanskalainen toimittaja, ei koskaan saanut oikeutta.

Musta laatikko on taattua Connellyä, vauhtia piisaa ja Harry Boschia ei pysäytä edes käsikranaattikaan vaikka eläkevuodet siintävätkin jo silmissä. Kirja sopi sen hetkiseen lukuvireeseeni mainiosti, sillä se on helppoa ja vauhdikasta viihdettä. Kotimaisista dekkaristeista vertaisin Connellyä ehkä Taavi Soininvaaraan tai Christian Rönnbackaan, sillä Ratamossa ja Hautalehdossa on kieltämättä hiukan samaa mentaliteettia kuin Harryssä. Musta laatikko tarjoaa siis ennen kaikkea viihdettä ja todellisuudenpakoa kaamoksen keskelle. Se ei ehkä ole kirjoittajansa kekseliäin teos mutta mielestäni kelpo dekkari jonka kanssa aika hujahti oikein mukvasti.

Gummerus, 2014
Sivuja: 386
Alkuteos: The Black Box
Suomentanut Jukka Jääskeläinen