Apteekkari Melchior ja Piritan kuristaja (Apteekkari Melchior #4) / Indrek Hargla

Sain sopivasti joulun pyhiksi luettavakseni kunnon keskiaikaista jännitystä, hartaasti jonottamani
Apteekkari Melchior-sarjan tuorein suomennettu osa, Apteekkari Melchior ja Piritan kuristaja, nimittäin saapui viimein hyppysiini. Olen pitänyt Harglan kirjoista kovasti eikä Piritan kuristaja ollut poikkeus, päinvastoin, kirjan tunnelmat sopivat oivasti talven pimeyteen.

Sarjan ehkä synkimmässä osassa Melchior saa selvitettäväkseen tapauksen jossa Piritan luostarin nunna on alkanut puhua oudoilla kielillä - piinaako piru pientä nunnaa? Ja kuten kirjan nimestä jo voikin päätellä, tulee luostarin muurien sisällä tehtyä muutakin kuin rukoiltua, luvassa on ehkä Melchiorin kiperin tapaus!

Piritan kuristaja on jälleen kerran taattua Harglaa: taustatietoja ja pieniä yksityiskohtia mm. erilaisista apteekkarin rohdoista tai 1500-luvulla hävitetyn Piritan luostarin tavoista on hurjasti, taustatutkimuksen määrä kunnioitettava. Historian ystävälle kirjasarja lieneekin makupala, mutta vauhdikkaampaa dekkarimenoa kaipaava saattaa kokea kirjan tempon hitaana ja raskastempoisena. Makuasioitahan nämä ovat, minuun keskiaikainen Tallinna tuntuu uppoavan kuin uunituore vohveli herkkusuulle!

Luostarit ovat aina olleet allekirjoittaneesta mielenkiintoisia tapahtumapaikka romaaneille, mystiikan ohella myös luostarin väki on useissa kirjoissa osoittautunut mielenkiintoiseksi persoonoineen ja motiiveineen. Jokin luostarin rauhassa piilottelevassa pahassa tuntuu toimivan mainiosti jännityskirjassa ja vietinkin taas hyviä hetkiä Melchiorin seurassa. Myös Melchiorin oma elämä kaikkine kiemuroineen ja kirouksineen on tarinassa varsin kiinnostavana lisänä, etenkin apteekkarin nokkelaa Agatha-tytärtä näkisin mielelläni sarjan tulevissakin kirjoissa! (Jos sarja kiinnostaa, kurkkaa aikaisemmat Melchior-juttuni täältä.)

Moreeni, 2014
Alkuteos: Apteeker Melchior ja Pirita kägistaja
Sivuja: 344
Suomentanut Jouko Vanhanen