Vuoden 2014 loppupuolella pääsi käymään niin että lukukasani hetkellisesti ehtyi ja jouduin
etsimään luettavaa ihan oman hyllyn kirjoista. Kierrätyskeskuksesta olin aikanani pongannut suosikkikirjailijani Amy Tanin kirjan Keittiöjumalan vaimo huikealla 40 sntin hinnalla ja sitä päädyin nyt lukemaan. Oikeastaan on ihan hyväkin joskus kurkistaa omaan hyllyyn, sielläkin nimittäin näytti olevan yllättävän paljon kiinnostavaa ja korkkaamatonta tavaraa.
Kirjan nimi, Keittiöjumalan vaimo, pohjautuu vanhaan kiinalaiseen tarinaan jossa mies kohtelee hyvää vaimoaan huonosti. Lopulta vaimo karkaa mutta monien käänteiden jälkeen heidän tiensä jälleen kohtaavat ja koska mies katuu huonoa käytöstään, tehdään hänestä lopulta keittiöjumala. Kelpo vaimo sen sijaan jää huomiotta. Samanlaisia polkuja noudattelee myös kiinalaissyntyisen Jiang Weilin/Winnien tarina jossa kiltti tyttö nai huonon miehen.
Keittiöjumalan vaimon tarina ei ole kovinkaan iloinen kertomus - Tanin tarinat harvoin sitä ovat mutta toivoa niissä on joskus nähty enemmänkin. Kerronta on taattua Amy Tania ja sinällään siis kaunista ja tasapainoista kaiken rumankin keskellä. Tarinan punainen lanka jäi kuitenkin minulta vähän epäselväksi, vaikka ehkä siinäkin oli kyse toivosta ja irti päästämisestä. Viittaus Keittiöjumalaan on sinällään kiinnostava vaikka jäinkin itse miettimään syitä sille miksei kukaan noussut tukemaan Winnietä. Mutta ehkä olen väärästä kulttuurista ja ajasta ymmärtääkseni...
Kirja muistuttaa rakenteellisesti paljon Tanin esikoisteosta, Ilon ja onnen tarinoita, joka muuten on oma suosikkikirjani, myös tässä kirjassa on asetelma kiinalaisäidin rankan menneisyyden läpikäynti helpomman elämän saaneen, Amerikassa syntyneen tyttären kanssa. Ilon ja onnen tarinat on kuitenkin minun makuuni tekstiltään herkempi ja noh, onnellisempi, kuin Keittiöjumalan vaimo. Tan on kirjoittanut toki aivan kelpo romaanin, mutta vain harva kirja taitaa minun asteikoissa yltää Ilon ja Onnen tarinoiden tasalle.
WSOY, 1992
Sivuja: 447
Alkuteos: The Kitchen Gods Wife
Suomentanut Eva Siikarla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti