lauantai 10. tammikuuta 2015

Longbournin talossa / Jo Baker

Löysin kaamosajan ratoksi Facebookista pelin Jane Austen Onbounding, jossa Janen kirjojen henkilöt
karanneet tutuista teoksistaan. Peli on yksinkertainen, enimmäkseen pienten elementtien tunnistamista kuvasta ja kartanon kalustamista mutta siitä nousi myös innostus pitkään puhelimeni syövereissä odotelleen Longbournin talossa -kirjan lukemiseen. Kirjan olen ostanut muistaakseni ostanut jostakin Elisa Kirjan aleista enkä ymmärrä miksen siihen aiemmin ole tarttunut.

Kirja vie lukijansa rakastetun Ylpeys ja Ennakkoluulo-tarinan taustoihin muistuttaen että jonkun piti pestä ihastuttavan Eliza Bennetin alushame kun tämä palasi mutaisilta kävelyretkiltään ja somistaa hänen tanssiaiskenkänsä ruusukkein kun oli aika hurmata sopivia nuoria herrasmiehiä. Se joku oli Sarah, nuori sisäpiika, joka kaiken raatamisen ohella alkaa myös pohtia mistä pikkuiselle tuhkimolle löytyisi prinssi.

Longbournin talossa oli suurimmaksi osaksi riemastuttavaa luettavaa, nautin sen tarjoamista pilkahduksista Bennetin neitien elämään ja erityisesti Elizabethin ja Darcyn yhteiselon ensihetkiin. Vaikka kyseessä onkin rakastamani klassikko, oli mukavaa lukea Bakerin hitusen kirpeääkin kriitiikkiä hupsuja Bennettejä kohtaan sillä kirjailijan tarjoama näkökulma tuntuu uskottavalta.

Kirja liikkuu useammilla aikatasoilla, tuttuun tapaan takaumat avaavat henkilöiden pikkuhiljaa lukijalle henkilöiden taustoja ja motiiveja. Ratkaisu on muuten toimiva, vain eräs pidempi takauma kirjan loppupuolella hieman puudutti. Kokonaisuus kuitenkin on oivallinen, hyvä että tämäkin kirja tuli hankittua omaan hyllyyn!

Tammi, 2013
Sivuja: 347
Alkuteos: Longbourn
Suomentanut Helene Bützow

6 kommenttia:

  1. Minua tämä ei oikein sytyttänyt. Osin tuon puuduttavuuden takia, osin siksi, että kirpeys ja luokkaerojen korostaminen tuntui välillä turhankin alleviivaavalta.
    Enpä ole tuollaisesta pelistä kuullutkaan! Vaikuttaa kivalta, eli parempi pysyä poissa ettei koukutu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, minusta oli ihan hauskaa kuulla vähän toisenlaisia näkemyksiä Benneteistä. Pelikin on oikein mukavaa ajankulua, mutta tärkeämpää tekemistä kyllä löytyy!

      Poista
  2. Minusta tämä ei ollut yhtään hassumpi - tosin se sotajakso oli muistaakseni aika irrallinen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Booksy, se sota-osio oli juuri se puuduttavin, se tuntui ainakin liian pitkältä ja kuten sanoit, irralliselta.

      Poista
  3. Minulla on tämä kirja lainapinossa odottamassa, olen siirtänyt ja siirtänyt tämän aloittamista, mutta tämän kirjoituksen myötä taidanpa ottaa kirjan seuraavaksi lukuun. :)

    VastaaPoista