perjantai 5. huhtikuuta 2013

Shadow creek / Joy Fielding

Olen pitänyt joistakin Joy Fieldingin kirjoista kovastikin, mutta viime aikoina rouvan paras kirjoitusterä on tuntunut kadonneen. Mutta uskollisen lukijan tavoin aina jaksan kuitenkin odottaa ja toivoa. Shadow Creekin alkuasetelma oli suorastaan sydäntäsärkevän toimivan oloinen, kun tarinan vuoristoseudulla liikkuvat pahikset murhaavat raa´asti iäkkään, yhä toisiinsa rakastuneen, pariskunnan. Ja siitä sitten alkoikin alamäki...

Kirjan päähenkilö on keski-ikäinen, stressaantunut ja viehättävä Val, joka yrittää luovia avioeron ja hankalan teini-ikäisen tyttären, Briannen, keskellä. Tarinan alkaessa Briannen on määrä lähteä vuoristoon isänsä ja tämän uuden kumppanin, upean ja nuoren Jenniferin kanssa. Mutta siippa joutuukin jäämään töihinsä ja yllättäen Val huomaakin olevansa matkalla vuorille yhdessä tyttärensä ja Jenniferin kera. Automatkalla radiossa kerrotaan alueella tapahtuneesta raa'asta murhasta...

Shadow Creekissä on sinänsä paljon hyviä ja lupaavia dekkarin aineksia. Jylhät metsät ovat toki oivallinen ympäristö eivätkä murhaajatkaan ole tylsimmästä päästä, mutta jotenkin kirja tuntui pitkälti hyvinkin tylsältä. Repäisevän epilogin jälkeen keskityttiin nimittäin pitkäksi aikaa naisten matkantekoon ja keskinäisten suhteiden monipuoliseen puimiseen ja varsinainen jännitys jäi taka-alalle. Ellei naisten keskeistä riitelyä sitten pidetä jännittävänä? Tässä kohdin mieleeni palasi taannoinen Lisa Scottoline-pettymykseni, joka harmikseni keskittyi lähinnä päähenkilöiden suhteiden itkuiseen sekin. Luen toki mielelläni ihmissuhteistakin kun niitä kuvataan mielenkiintoisesti, mutta tällä kertaa Fieldingin hahmot ovat melkoisia stereotyyppejä eikä mitään kovin merkittävää ahaa-elämystä muutenkaan pääse syntymään.

Kirjan loppu oli mielestäni ihan onnistunut ja on oikeastaan harmittavaa että sen ja lupaavan ensimmäisen kappaleen välissä oli niin paljon turhaa, sillä näistä aineksista olisi saanut aikaiseksi parempaakin jälkeä.
"She may be younger and prettier; but I'm smarter and a much better driver. Was she seeking to remind the other woman that even though she might have taken her place in Evan's heart, this would never be the case with his only child? I'm still Brianne's mother: No one can take that away from me."
Simon & Schuster, 2012
Sivuja: 367

4 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä kanssasi. Jotkut Joy Fieldingin kirjat ovat olleet todella hyviä, mutta kaikista ei voi sanoa samaa. Tätä kyseessä olevaa kirjaa en ole lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä voi suositella tätä kyseistä kirjaa, ellei lukija sitten sattumalta pidä lepsuista trillereistä.

      Poista