keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Tähtiin kirjoitettu virhe / John Green

Arastelin alkuun  Tähtiin kirjoitettuun virheeseen tarttumista, sillä nuoren tytön syöpätarinan lukeminen tuntui ajatuksena raskaalta. Olen itsekin seurannut sairastuneen ihmisen hidasta hiipumista ja pelkäsin että kirja toisi vain vaikeat muistot takaisin mieleeni. Mutta nyt olen iloinen siitä että tulin lukeneeksi tämän kirjan, sillä se muistutti minua niistä tärkeistä asioista, jotka opin oman läheiseni kohdalla, nimittäin toivosta ja siitä, kuinka tärkeää sairastuneelle on saada olla edes hetkiä jolloin voi olla ihan tavallinen ihminen ilman sairautta.

Kirjan päähenkilöinä on 16-vuotias Hazel, joka eräänä päivänä tapaa pojan, Augustuksen. Tarina olisi ehkä tavanomaisempi ellei tapaamispaikkana olisi syöpäsairaiden nuorten vertaistukiryhmä. Viimeiset kolme vuotta Hazel on sairastanut parantumatonta kilpirauhassyöpää eikä halua rakastua. Ei halua aloittaa sellaista minkä tietää loppuvan. Mutta Augustus, jolla on ihanan vino hymy ja vain yksi jalka, herättää Hazelin eloon.

John Greenin teksti ja hänen sankarinsa tuntuvat aidoilta teineiltä. He ovat ehkä hivenen vakavampia ja syvällisempiä kuin terveet ikätoverinsa, mutta oman kuolevaisuuden kohtaaminen nuorella iällä varmasti pistää ajattelemaan muutakin kuin pleikkaa ja pintamuotia. Ja samaan aikaan, kaiken kuoleman ja sairauden keskellä, Hazel on kuitenkin silti tyttö. Tyttö, joka haluaa suudella poikaa, mennä treffeille ja tuntea itsensä kauniiksi vaikka joutuisikin käyttämään happiviiksiä. Näiden nuorten maailma tuntui terveestä aikuisesta tuntui   riipaisevalta. Mutta, kummaa kyllä, Tähtiin kirjoitettu virhe onkin toiveikas kirja. Se muistutti minua siitä, kuinka hienoa rakkaus on. Se, että löytää juuri sen oikean ihmisen oikealla hetkellä, on pieni ihme ja jokainen yhteinen hetki on lahja.

Greenin kirja on monipuolinen ja toimiva kokonaisuus. Rakkaustarinan ohella hän kuvaa hienosti syöpäsairaan elämää, mutta saa myös lukijansa hymyilemään Augustuksen ja Hazelin nokkeluuksille. Kokonaisuus on lämmin ja toiveikas ja sen lukemisesta jäi hyvä mieli. Suosittelen!

Tähtiin kirjoitettu virhe, Hazel ja Augustus, ovat valloittaneet minun lisäkseni myös kirjallisia piirejä. Teos on ollut yhtäjaksoisesti yli vuoden New York Timesin bestseller -listalla. Kirjan elokuva oikeudet on ostanut Fox.
"Kulta pieni", äiti sanoi. "Mikä nyt on hätänä?"
"Olen niin kuin. Niin kuin. Olen niin kuin kranaatti. Olen kranaatti, ja jossakin vaiheessa minä räjähdän ja haluaisin minimoida vahingot, käsitätkö?"
Isä kallisti vähän päätään kuin toruttu koiranpentu.
"Minä olen kranaatti", sanoin uudestaan. "Haluan vain pysyä kaukana kaikista ja lukea kirjoja ja ajatella ja olla teidän kahden kanssa, koska en mahda mitään sille, että te joudutte kärsimään. Te olette pakostakin mukana. Voisitteko vain hyväksyä sen? Minä en ole masentunut. Minun ei tarvitse enää käydä missään. Enkä voi olla tavallinen teini-ikäinen, koska olen kranaatti."
WSOY, 2013
Sivut: 340
Alkuteos: The fault in our stars
Suomentanut Helene Bützow
Kirjasta lisää: kirjailijan kotisivut, Oota mä luen eka tän loppuun, Saran kirjat, Kirjapeto, Lukuisa
Saatu arvostelukappaleena.

7 kommenttia:

  1. Kansi ei välitöntä ihastusta herätä, mutta sisältö vaikuttaa koskettavalta :) Juu, on tää(kin) luettava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on tosiaan vähän erikoinen ja ehkä tulkitsee kirjan teemoja vähän turhankin kirjaimellisesti mutta sisältö on silti priimaa. :)

      Poista
  2. Tästä tykkäävär kyllä kaikki, pakko lukea!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ainakin herätti meikäläisessä monenlaisia ajatuksia ja tykkäsin siitä että sairaana olemista ei oltu nähty pelkästään synkkänä asiana.

      Poista
  3. Ihana kirja ja koukuttava. Hotkaisin kahdessa päivässä töiden ja lapsen hoidin välissä. <3

    VastaaPoista