Petos / Karin Alvtegen

Lukutoukan paniikki iski - kaikki kirjastokirjat oli urakoitu, varausjono jumitti sietämättömästi - eikä minulla ei ole mitään luettavaa! Vieroitusoireiden iskiessä oikein pahasti, päädyin koluamaan oman kirjahyllyn antia ja kas, sieltäpä löytyi täysin lukematon Petos. Mikähän siinäkin on kun nuo oman hyllyn herkkupalat aina jäävät kirjaston houkutusten jalkoihin? Kaipa ruoho vain on vihreämpää toisen kirjahyllyn puolella?

Meillä ei ole enää kivaa.

Petoksen keskeisissä rooleissa ovat keskiluokkainen aviopari Eva ja Henrik, sekä tyttöystävänsä sairasvuoteen äärellä valvova Jonas. Evan ja Henrikin avioliitto natisee liitoksissaan, Henrik haluaa eron, mitä Evan on vaikeaa ymmärtää tai hyväksyä. Jonas taas haluaa pitää pakkomielteisesti kuolevasta Annasta kiinni, mutta haluaisiko Anna lähteä?

Helvetin sika.

Petos osoittautui oivaksi psykologiseksi trilleriksi, jossa Alvtegen rakensi toimivaa jännitystä pienistä ja arkisista paloista. Kertojina vuorottelevat Eva, Henrik ja Jonas ja usein sama tapahtuma kerrotaan useammasta näkökulmasta. On riipivää lukea ensin kuinka Eva yrittää murtaa jurottavan Henrikin hiljaisuuden ja todeta seuraavassa luvussa kuinka kylmä Henrikin viha vaimoaan kohden on. Tapahtumien arkisuus lisää jännitystä - voisiko tämä tapahtua meille? Voisiko meistä tulla panttivankeja omassa avioliitossamme?

Tästä lähtien heidän kotinsa oli miinoitettua maaperää.

Petoksen teksti on napakkaa ja tuntuu menevän iholle asti, elin ensimmäisistä sivuista saakka mukana epätoivossa, suuttumuksessa ja halussa kostaa. Tarinassa on toki myös kunnon trillerijuoni, jonka kirjailija punoo kauniisti yhteen arjen draaman kanssa luoden oikeasti toimivan kokonaisuuden. Kirja osui hyvin minun kirjamakuuni ja se tulikin ahmittua nopeasti loppuun saakka.

WSOY,  2005
Sivuja: 333
Alkuteos:Svek
Suomentanut Veijo Kiuru