sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Armon piiri / Jørgen Brekke

Jørgen Brekken Armon piiri kiehtoi mieltäni jo kauniin kantensa takia - nahan ja vanhan kirjan fiilistä oli vaikea vastustaa ja kirjan luettuani näinkin sen aivan uudessa valossa!  Kirjan nimi toki on onnettoman mitäänsanomaton, mutta sen takana piilee kelpo dekkari, joka saa lukijan kääntämään sivun jos toisenkin.

Gunnerus-kirjaston vahtimestari Jon Vatten herää kosteiksi muuttuneiden läksiäisten jäljiltä tajuten ettei muista illan viimeisiä tapahtumia. Jonin paniikki kasvaa kun holvista löytyy ruumis ja tapausta alkaa selvittämään komisario Odd Singsaker. Myös Atlantin toisella puolella tapahtuu karmeita, sillä Yhdysvaltain Richmondissa sijaitsevan Edgar Allan Poe -museon kuraattori löytyy raa'asti surmattuna ja pian agentti Felicia Stone onkin jo matkalla kohti Trondheimia.

Kirja liikkuu kahdella aikatasolla - 1500-luvun Euroopassa ja nykyajassa ja Johannes papin kirjoitukset värittävätkin mukavasti dekkaria. Pikkuhiljaa lukija alkaa ymmärtää yhteyden tapahtumien välillä. Kirja viihdytti mukavasti ja tarjosi lukutoukalle mieluisia näkymiä huikeista kirjastoista, vanhoista kirjoista ja muista kirjamaanikoista.

Vaikka kirjan parissa viihdyinkin, en silti voi kiitellä sitä ennalta-arvattavuudesta sillä arvasin useimmat kirjan käänteistä helposti. Brekken kerrontaa oli kuitenkin mukava lukea ja pidin kovasti hänen elämän kolhimista henkilöistään, etenkin Jon Vattenin hahmo osoittautui erittäin kiinnostavaksi. Olin myös löytäväni mukavia tumman huumorin sävyjä rivien väleistä, mistä annan ehdottomasti plussaa! Jørgen Brekken toinen kirja, Uneton, on juuri ilmestynyt suomennettuna ja luulenpa että tulen senkin lukemaan.
"Sellaisia etsiviä on vain kirjoissa", Siri oli nauranut. "Sinä olet ihminen, Odd Singsaker. Voit siis olla se, mikä haluatkin olla. Sitä paitsi luulen, ettei sinusta tulisi kovin hyvää dekkarisankaria. Olet liian kiltti. Teet kompromisseja. Epäilen, että sinulla on usein konflikteja esimiestesi kanssa, ja jos juot, et juo tarpeeksi."
"Yhden Rød Aalborgin joka aamu", Singsaker oli vastannut.
WSOY, 2011
Sivuja: 332
Alkuteos: Nådens omkrets
Kirjasta lisää: Aamuvirkku yksisarvinen, Kirjakko, Booking it some more
Suomentanut Katriina Huttunen
Päällys: Mika Tuominen
Saatu arvostelukappaleena.

10 kommenttia:

  1. Luen paljon dekkareita, joten tämäkin voisi kiinnostaa minua. Nykyisin tuntuu olevan yleistä, että dekkareissa liikutaan kahdella toisistaan kaukaisella aikatasolla. Olen itsekin juuri lukenut kaksi vastaavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksi aikatasoa on tosiaan melko yleinen ratkaisu, olisi melkein virkistävää joskus törmätä toisenlaiseenkin tapaan. Lukutoukan vinkkelistä kirjamaailman vinkkeli oli tässä erityisen kiinnostavaa.

      Poista
  2. Kirja kuulostaa lukemisen arvoiselta. Ja minua kiinnostaa aina tarinat, joissa liikutaan kirjastoissa ja vanhojen kirjojen parissa. Täytyypä lukea tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nina, tässä on oikein hyvin vanhoja kirjoja ja kirjastoja - sellainen lukutoukan unelma!

      Poista
  3. Luin Brekken Unettoman ja vaikka kirja ei varmaan tule vuoden kuumasarjalaista, niin pidin kovasti Brekken tyylistä eli luin mielelläni. Tämä Armo on odottamassa aikaa, sillä aion tämänkin ehdottomasti lukea. Nälkä historiallisiin trillereihin nääs;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, Uneton kuulostaa aika lupaavalta. Kelpo dekkari kelpaa aina ja minuakin kiehtovat etenkin nuo historialliset.

      Poista
  4. Minusta tässä oli muutama mainio "sivuhahmo" (en tiedä onko ilmaus ihan reilu, mutta siis ei-poliisi ja kirjakohtainen hahmo sarjan kontekstissa)... Pidin Siristä ja Vattenista kovasti, ja poliisikaksikko oli oikein mukava sekin. Täytyy lukea se Unetonkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Booksy, Siri ja Vatten kiinnostivat minuakin. Olin aluksi itseasiassa siinä luulossa että Vatten olisi jopa kirjan päähenkilö kun Singsaker aloitti niin vaivihkaisesti.

      Poista
  5. Minä tykkään Brekkestä kovasti! Kirjat eivät todellakaan ole mitään suurta taidetta, mutta tekstissä on juuri tuota mainitsemaasi huumoria, josta tykkäsin. Hauskoja olivat myös viitteet moniin dekkariklassikoihin. Tuli sellainen olo, että kirjailija on itsekin dekkariharrastaja, joka tuntee perinteen kunnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kirjan mukana tuli saatekirje, jossa Brekke kertookin olevansa kirjoittajan lisäksi myös lukija. Eikä kaikkien kirjojen tarvitsekaan olla taidetta, kunnon dekkarille on aina paikkansa - onhan ihmisen viihdyttäminenkin melkoinen taito!

      Poista