Punainen lyhty / Su Tong

Su Tongin Punainen lyhty lähti Kierrätyskeskuksesta mukaani huikeaan 30 sentin hintaan! Olin lukenut aiemmin kirjailijan teoksen Uskollisen vaimon kyyneleet ja ollut varauksellisesti kiinnostunut kauniin kerronnan takia, joten kynnys kokeilla tätä kirjaa ei ollut suuri. Kirjasta tehtyä elokuvaa en ole nähnyt mutta pieni googlaus kyllä herätti kiinnostukseni, elokuvan on nimittäin ohjannut Zhang Yimou ja pääosassa on upea Gong Li, joita vasta joulun aikaan ihastelin Kultaisen kukan kirouksessa. Täytyy ehkä etsiä tuo elokuva jostain katsottavaksi!

Kaikki kirjan tapahtumat sijoittuvat kodin seinien sisälle, päähenkilöinä ovat vauras Chen Zuoqian, poikineen, palvelijoineen ja vaimoineen. Tarinan pääosassa ovatkin oikeastaan vaimot, ennen kaikkea nuori Songlian, josta tulee ikääntyvän Chenin neljäs vaimo. Vaimojen kesken käydään kovaa henkistä peliä, jossa panokset ovat korkealla ja lopulta tapahtumat tempaavat Songlianinkin mukaansa.

Tarina on jollakin tapaa minulle hyvin kiinalainen ja luulen että siitä todellakin tulisi vaikuttava elokuva - täytyy kenties yrittää se jostakin nähtäväksi. Punainen lyhty on surullinen ja ahdistava kertomus ja suljettu, jossain määrin jopa vihamielinenkin tapahtumapaikka, vain vahvistaa tunnelmaa. Kirja ei ole niitä iloisimpia ja jälleen kerran törmäsin siihen, että minun vaikea pitää kirjasta jonka henkilöistä kaikki ovat tavalla tai toisella epämiellyttäviä tai ikäviä. Vaimoista jokainen esitettiin negatiivisessa valossa, Chen kylmänä miehenä ja hänen poikansa pelkurina ja palvelijatkin kieroilivat ikävästi tahoillaan. Huoh. Hahmoista kiinnostavin ja minulle ehkä ymmärrettävin oli Meishan, kolmas vaimo, joka iltaisin laulaa puutarhasta suruistaan ja pettymyksistään oopperaa.

Napakymppi tämä kirja ei minulle ollut vaikka Songlianin vaiheet kyllä kiinnostivat. Minulta vain jäi ymmärtämättä mistä Songlianin pelot ja harhat alunperin kumpusivat ja joudun kyllä tunnustamaan, että olisin kaivannut kirjailijalta enemmän sanoja, selitystä, taustaa.

"Songlian ei ollut koskaan kuullut Meishanin laulavan Peking-oopperaa, mutta sinä aamuna hän heräsi unestaan muutamaan kirkkaan heleään, sointuvaan sanaan jotka laulettiin venyttelevään oopperatyyliin. Hän nykäisi vieressään makaavaa Chen Zuoqiania ja kysyi oliko laulaja Meishan. Chen Zuoqian vastasi unisesti: 'Se narttu laulaa kun on onnellinen, ja itkee kun on onneton.' Songlian avasi ikkunan ja näki että maa oli yöllä peittynyt lumivalkeaan syyskuuraan. Mustapukuinen nainen lauloi ja tanssi vistariaköynnöksen alla. Se oli Meishan."

WSOY, 1994
Sivuja: 109
Alkuteos: Da hong denglong gaogao gua
Suomentanut Eva Siikarla