Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia / Anna-Leena Härkönen

En ole aikoihin lukenut Anna-Leena Härköstä, mutta kiitos naistenpäivän e-kirjatarjouksen, tulin napanneeksi Laskevan neitsyen mukaani lomalukemiseksi. Kirja oli ohut, joten tavallisessa muodossaan se ei olisi valikoitunut reissukaveriksi, mutta onneksi yhdessä puhelimessa voi olla monta e-kirjaa joten lukutoukankaan ei tarvitse säännöstellä lukemisiaan. Suorastaan fantsua!

Laskeva neitsyt on kokoelma Härkösen kolumneja. Niissä eletään tavallista elämää, ostetaan kalliita voiteita joita ei oikeasti tarvita, hikotellaan ja mietitään äitiyttä. Kokonaisuudessaan kolumnit olivat mukavan rentoa ja mutkatonta luettavaa, jotka vetivät suun hymyyn vähän väsyneemmältäkin matkaajalta. Osa teksteistä toki osui maaliinsa muita paremmin, kaikkiin teksteihin en oikein osannut samaistua ja ehkä siksi niiden takana piilevä nokkeluus jäi tajuamatta.

Laskeva Neitsyt on koottu Härkösen Anna-lehdelle vuosina 2003-2011 kirjoittamista kolumneista ja se sisältää yhteensä 40 kolumnia. Kirjan tekstit ovat mukavalla tavalla arkisia, sen aiheet tuntuvat kumpuavan aidosti tavallisesta elämästä, rennolla otteella ja pilke silmäkulmassa - niinkuin pitääkin. Kaiken dramaattisen lukemisen, sotien, murhien ja muiden vastaavien, keskellä on ihan oikeasti kivaa vaihteeksi lukea arjesta ja siitä, kuinka jotakuta muutakin ahdistaa (ja vähän kyllä salaa innostaakin) meikkien ja voiteiden Q10-viidakossa samoilu tai joulurumbaan mukaan liittyminen. Niin minuakin. Eikä aina tarvitse tuntea edes angstia samoista asioista, jo ajatus siitä, että joku muukin joskus lannistuu arjessa, lohduttaa. Ja muistuttaa siitä ettei ehkä sittenkään ehkä ihan kaikkea kannata ottaa niin vakavasti.

(Anna-Leena Härkönenkään ei pidä talvesta!)
"Elänkö harhoissa? Pakenenko todellisuutta? Totta hitossa pakenen. Tämä on raskain vuodenaika. Syksy ja alkutalvi vielä menevät, kun on joulun odotusta ja muuta actionia. Mutta tämä pitkä kevättalvi. Loskainen välitila. Harmaa vyöhyke, joka kestää ikuisuuden. Villahousujen näkeminen itkettää. Huivia ei millään viitsisi vetää päänsä suojaksi. Alkaa vähitellen tuntea itsensä joksikin maatuskaksi, joka lyllertää katuja pitkin kahta numeroa liian suuressa turkissa. Jalat ovat aina märkinä."

Otava, 2013
Sivuja: 126