keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Kadotetut / Marko Kilpi

Innostuin taannoin Elävien kirjoihin -teoksen synkän realistisista fiiliksistä niin että halusin tutustua Marko Kilven tuotantoon paremminkin. Kirjastosta löytyikin sopivasti Kadotetut, jonka päähenkilönä on Elävien kirjoissakin seikkaillut Olli, jonka työpäivät ovat täynnä arkista pahaa. Kännisten tappeluita, perverssejä, vanhempia joille lapsi on vain statussymboli, kadonneita teinityttöjä ja työkavereita, joiden ei oikeastaan pitäisi kantaa poliisin univormua. Ja kun BB-julkkis katoaa jäljettömiin saunareissulla, käynnistyy hurja tapahtumaketju.

Kadotetut osoittautui nopealukuiseksi ja jokseenkin koukuttavaksikin teokseksi, jonka parissa viihdyin mainiosti illan. Kilven sankari, Olli, on monien muiden kirjallisten poliisien tavoin arkisen symppis tyyppi, joka pyrkii tekemään oikein ja jonka parisuhteet ovat ongelmissa. Juoneltaan Kadotetut taas muistuttaa vähän Jarkko Sipilän Takamäki-sarjaa, tosin vähän häijymmällä ja mielikuvituksellisemmalla konnalla varustettuna. Kyseinen konna on muuten mielestäni kirjan heikoin osa, hän muistuttaa liian paljon jenkkikirjallisuuden suosittuja sarjamurhaajia tuntuakseen aidolta suomalaisen poliisin toimintaympäristössä. Elävien kirjoihin -teoksen aitouteen Kadotetut ei siis valitettavasti yllä. Tästä huolimatta Kadotetuilla oli annettavaa lukijalleen. Kilpi sivaltaa suomalaista yhteiskuntaa terävästi ja antaa kyllä ajattelemisen aihetta - elämmehän aikaa jolloin tositv-julkisuus tuntuu monelle olevan todellinen ja jopa arvostettukin uravaihtoehto.

Kilpi kirjoittaa Ollin ajatuksista preesensissä, mikä tuntuu toimivalta ratkaisulta tälle kirjalle ja ikäänkuin tempaa lukijansa mukaan poliisin hektiseen elämään. Kilven teksti on karun kaunista - enpä olisi ihan ensimmäiseksi uskonut että löytäisin "dekkarista" sellaista tekstiä, jonka pariin haluaisin palata. Pieni googlettelu paljastikin Kilven saaneen Finlandia-ehdokkuuden teoksestaan, joten ihan perusdekkarista ei tosiaankaan ole kyse. Marko Kilven neljän romaani ilmestyy tämän vuoden syyskuussa ja sitä odotellessa täytyy ehdottomasti lukea Jäätyneitä ruusuja, joka on Ollista kertovan sarjan ensimmäinen osa. (Kyllä, sorruin taas lukemaan kirjasarjaa väärässä järjestyksessä. Opinko koskaan?)
(Iltapäivälehden toimittaja Saastamoinen filosofoi.)"Tämä on tunnebisnestä, Saastamoinen sanoo. - Nykyään ihmiset pelkää tuntea ja siksi ne haluaa ostaa niitä meiltä. Tunteita. Ne haluaa nähdä, miltä tuntuu menettää oma lapsi, puoliso tai ystävä. Tunteisiin ei ole aikaa. Sitä on helppo ostaa kioskin lehtihyllystä työmatkalla, maistella sitä hetki ja heittää roskikseen. Siksi sen pitää olla aitoa, intiimiä, nopeaa. Semmoiseksi elämä on mennyt."
Gummerus, 2009
Sivuja: 396

8 kommenttia:

  1. Kilpi on todella hyvä! Suomen paras miesdekkaristi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään kovasti Kilven tyylistä, tosin minulle Elävien kirjoihin oli niin kova suosikki ettei tämä yllä ihan sen tasolle. Elättelen toiveita että Kilven syksyllä ilmestyvä teos olisi vielä sitäkin parempi!

      Poista
  2. Olen ihan samaa mieltä kuin Annika! Minulle Kadotetut on ehkä Kilven kirjoista rakkain ja tärkein!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas innostuin Elävien kirjoista, mutta hienoa että jokaiselle kirjalle löytyy tykkääjiä.

      Poista
  3. Mä olen lukenut Kilveltä tämän ja ekan kirjan Jäätyneitä ruusuja ja tämä oli parempi. Odotan innolla, että saan käsiini Elävien kirjoihin. Minusta tuo preesensin käyttö on epämiellyttävää, mutta yritin katsoa sitä sormieni läpi ja olla ajattelematta liikaa =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla Jäätyneet ruusut vielä odottelevat lukukasassa, koska luen taas tyhmästi väärässä järjestyksessä.

      Poista
  4. Luen paljon dekkareita, mutta Kilpeen en ole tutustunut. Ilmeisesti kannattaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä, ovat laadukkaita kotimaisia kirjoja.

      Poista