Maratoonaava tohtori Emory Charbonneau loukkaantuu yksinäisellä juoksulenkillään vuoristossa. Nainen herää syrjäisestä vuoristomökistä salaperäisen muukalaisen kanssa joka ei suostu paljastamaan naiselle nimeään ja estää kommunikoinnin ulkomaailman kanssa.
Kirjan alkuasetelma kuulosti vähän ennalta-arvattavaltakin näin dekkareiden ahmijan näkökulmasta mutta voin vakuuttaa että Sandra Brown on kyllä ladannut romaaniinsa ihan mukavasti yllätyksiä ja käänteitä. Varsinkin kirjan alkupuoli hurahti mukavasti miettiessä yrittäessäni hapuilla punaista lankaa. Mielipiteeni vaihteli kovasti: oliko Emory sittenkin vain vainoharhainen ja vuorten heppu olikin vain laupias samarialainen? Vai oliko herralla pahat mielessään? Pidän kovasti kirjoista jotka tempaavat tällä tavoin lukijan mukaansa arvailemaan ja kyseenalaistamaan. Kirja kattaa vain muutaman päivän tohtorin elämästä, mutta voi pojat, niissä päivissä onkin sitten säpinää!
Mutta. Se, mikä minua hiukan Mean Streakissa vaivaa, on tietynlainen mustavalkoisuus. Hyvät ovat todella hyviä tyyppejä ja pahikset pahoja. Lukija huomaa melko nopeasti kumpaan kaartiin kukin kirjan henkilöistä kuuluu ja se häiritsee. Myös muutama muukin sai minut kurtistelemaan kulmiani, en oikein jaksanut uskoa Emoryn toimivan juuri kuvatulla tavalla. (Mutta jätetään asia sikseen ettei juoni spoilaannu.) Loppua kohden tarinaan hiipi myös viihdekirjamaisuutta, jonka muistan etäisesti aiemmista kokemuksistani Brownin kirjojen kanssa. Tämä ei varsinaisesti haitannut, korkeintaan jouduin hiukan punastelemaan kuunnellessani seksikohtauksia työmatkalla. (Onneksi heinäkuisina aamuina on sen verran vähän liikennettä että kukaan tuskaan huomaa mitään. Hih.)
Blackstone Audio, Inc., 2014
Kesto: 11h, 50min
Lukija: Jonathan Davis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti