Sidney Sheldonin Pimeyden airut / Tilly Bagshawe

Sidney Sheldon on kirjailija jonka tekstejä ahmin junnuna. Tuolloin hänen kirjansa tuntuivat olevan oivallinen yhdistelmä jännitystä, romantiikkaa ja suuren maailman menoa. Sitten vartuin ja löysin uusia kirjallisia suosikkeja ja hylkäsin karusti vanhat. Pääsiäisen alla tein yllättävän löydön kirjaston palautushyllystä - ihan uusi Sheldonin kirja vaikka muistelinkin kirjailijan kuolleen! Tarkempi tutkimus paljasti mukana kynäilemässä oli myös Tilly Bagshawe, jolta olin lukenutkin yhden viihdekirjan, joka oletettavasti toimi siis haamukirjoittajana.

En oikein tiedä mitä ajattelisin asiasta. Ymmärrän että suuret kirjalliset brändit, kuten Sheldon, varmasti myyvät hyvin ja että tilausta kirjoille riittää - tartuinhan minäkin Pimeyden airuihin juuri Sheldonin nimen takia. Toisaalta olen kuitenkin vähän pettynyt siihen että luenkin Tilly Bagshawen kirjaa, olkoonkin että se on tyyliltään samanlainen kuin. Jos kyseessä olisi vaikkapa keskeneräinen käsikirjoitus jonka Bagshawe vain viimeisteli, olisi asia ehkä helpompi hyväksyä mutta ymmärtääkseni tässä tapauksessa Sheldon-osuus koostuu ilmeisesti vain idea-arkiston käytöstä mitä se sitten käytännössä tarkoittaakaan. Joka tapauksessa kokisin reiluksi sen, että kirjailijoiden välinen yhteys selviäisi jo kirjasta itsestään, tässä tapauksessa asia selvisi vasta googlettamalla.

Huolimatta ylläolevasta pohdinnasta, päätin kuitenkin tarttua kirjaan avoimin mielin. Loppujen lopuksihan on aivan sama kenen nimi kannessa on, kunhan sisältö on laadukasta. Paitsi että ei ollut. Seurasi silmien muljauttelua ja huokailua. Jos kirjoitat dekkarin, jossa lähtökohtaisesti lukija tietää alusta saakka enemmän kuin kirjan päähenkilöt, olisi hyvä kuitenkin pitää juoni siinä määrin nopeatempoisena ettei lukijalle tule tylsää. Vaikka kyseessä olisikin esim. sarjamurhaaja, ei ihan kaikkia tapahtumia tarvitse kerrata yhä uudelleen ja uudelleen - me lukijat osaamme kyllä yhdistää pisteet yllättävänkin hyvin.

Sitten sananen juonesta. Tarina alkaa Los Angelesista jossa iäkäs miljonääri löytyy kotoaan raa'asti surmattuna, miehen nuori ja kaunis vaimo taas on raiskattu. Ennen kuin poliisi ehtii saada tutkimuksensa loppuun, lahjoittaa leski miehensä perinnön hyväntekeväisyydelle ja katoaa. Kyseessä on siis melko tyypillinen sarjamurhaajatarina, jossa luonnollisesti on mukana glamouria.

Ihan rehellisesti sanottuna, minusta tässä juonessa on aukkoja kuin verkkosukkahousuissa ja varsinkin loppua kohden nieltävää oli jo kohtuullisen paljon - liian sopivia sattumia, ontuvia päättelyketjuja ja käsittämättömiä tekoja. Ja ihan suoraan sanottuna: sankarittaren kauneuden ja hänestä säteilevän hyvyyden ja enkelimäisyyden jatkuva ylistäminen kävi melko äiteläksi. Ei näin! Summa summarum. Vaikka Bagshawen teksti olikin sujuvaa ja muistini mukaan myös melko sheldonmaistakin, oli taipeleeni Bagshawen Sheldon-kirjojen kanssa kivinen ja vähän veikkailen etten näiden kirjojen pariin palaa enää (maailmalla kirjoja näyttää ilmestyneen jo neljä kappaletta).

Pen & Paper, 2015
Sivuja: 399
Alkuteos: Sidney Sheldon's Angel of the Dark
Suomentanut Mika Oksanen