[Kupla] (The Game #3) / Anders de la Motte

Anders de la Motten The Game -trilogia on ollut siitä kiinnostava,  etten ole yhtään osannut arvatakaan mihin suuntaan kirjailija seuraavaksi tarinaa veisi. Se, mikä alkoi
Pelissä erikoisena digijännärinä, kasvoi suuremmaksi kuvioksi Lumeessa ja siksi olikin jännittävää tarttua trilogian viimeiseen osaan ja nähdä mikä lopultakin oli kaiken takana.

Paljon en tässä vaiheessa trilogiaa voi juonesta kertoa spoilaamatta aiempia osia mutta sanottakoon että Kupla] vuorottelee jälleen pakosalla olevan HP:n ja turvallisuustyössään vaikeuksissa Rebeccan kerronnan välillä. Näkökulman vaihtelu tuo mukavia elementtejä tarinaan kun lukija saa vihjeitä tapahtumista eri osapuolilta, myös tempon vaihtelu virkistää sillä etenkin HP:n tekstiosuudet ovat siinä määrin tiukastahtista mättöä että heikompaa saattaa alkaa jo heikottamaan. Osittain tästä syystä, pidin kirjassa enemmän Rebeccan kerronnasta vaikka HP ilahduttavan värikäs tyyppi olikin. Vanhaa vain alkoi jo väsyttää se jatkuva vaarassa oleminen!

Ei tämäkään kirja pöhkömpi ole, etenkin jos pidät vauhdista ja salaliittotarinoista, joissa leikitellään teknologialla. Juoneen on ympätty mukaan aika paljon kaikkea, myös sellaisia mielestäni aika itsestään selviä juttuja jotka aiheuttivat kohtuullista kulmien kurtistelua. Muistan hyvin sen kuinka Peli minut koukutti ja ikäväkseni joudun sanomaan ettei Kupla yllä samalle tasolle. Se, mikä Pelissä oli tuoretta ja kiinnostavaa on tässä viimeisessä osassa ikäänkuin kadonnut ja tilalle on tullut jotain, josta useampikin ruotsalainen dekkaristi on vihjaillut. Kaikesta huolimatta Kupla on ihan ok luettava ja sopinee hyvin varsinkin reissukirjaksi mukavasti.

Niille, joita kirja alkoi kiinnostaa, vinkkaan vielä että trilogian osat muodostavat kiinteän kokonaisuuden eli suosittelen ehdottomasti aloittamaan lukemisen Pelistä. Muuten saatat olla melko hämmentynyt...

"Pankin tallelokero on oikeastaan eräänlainen tallelokero, oletko ajatellut sitä, Rebecca? Ulkopuolella elämä jatkuu ja asiat muuttuvat, mutta lokeron sisällä aika on pysähtynyt. Sama koskee elämää. Me luomme oman todellisuutemme, pieniä sfäärejä, joiden sisällä tapahtuvia asioita luulemme voivamme hallita. Oikeasti tuo hallinnan tunne on pelkkä illuusio, eikä sfääri ole muuta kuin eräänlainen kupla. Mutta kaikki kuplat ovat tuomittuja puhkeamaan ennemmin tai myöhemmin, eikö niin?"

Otava, 2015
Sivuja: 473
Alkuteos: [bubble]
Suomentanut Maija Kauhanen