The Woman I Wanted To Be / Diane von Fürstenberg

Diane von Fürstenberg on minulle lähinnä tuttu nimekkäänä muotisuunnittelijana joka näkemieni televisioesiintymisten perusteella on samaan aikaan sekä ehdottoman ladylike että vapaunut ja räväkkä - mielenkiintoisen oloinen henkilö siis! Overdriven uumenista löytyi naisen omaelämäkerrallinen teos, The Woman I Wanted To Be ja nappasin sen seuraavaksi luettavakseni sillä veikkailin että Dianella olisi useampikin kiinnostava tarina kerrottavanaan.

Diane von Fürstenbergin kohdalla onnetar näyttää jakaneen lahjojaan runsaskätisesti, siinä määrin mukavaa ja menestyksekästä elämää hän ainakin kertomansa mukaan väittää eläneen. (Tosin, oikea ladyhän ei koskaan paljastaisi kokemiaan murheita!) Käänteitä riittää, nuori Diane liittyy jetsetin jäseneksi avioiduttuaan  prinssi Egon von Fürstenbergin kanssa  ja vaikka liitto päättyykin lyhyeen, oli nainen jo tuolloin kovaa vauhtia luomassa uraansa muotimogulina. Osansa on varattu niin vauhdikkaalle 70-luvulle miehineen kuin myös vanhenemisen pohdiskelulle. Kaiken takaa piirtyy peloton nainen joka tuntuu tietävän täsmälleen mitä haluaa.

Kirja koostuu kahdesta osasta, joista ensimmäinen "The Woman I Am", keskittyy Dianen omaan historiaan ja ihmissuhteisiin. Kuvittelin tämän olevan kirjan mielenkiintisin osa, mutta olinpa väärässä. Jostakin syystä nimittäin tuntuu kuin Diane olisi tietoisesti tai tiedostamattomasti sensuroinut elämänsä tarinaa, siinä määrin kepeältä tuntuivat vaikeatkin kokemukset naisen elämässä. Kenties julkisuuden henkilönä von Fürstenberg pyrkii suojelemaan yksityiselämäänsä näin mutta kirjaan se jättää keskeneräisyyden tunteen. Ensimmäisessa osassa aloin myös kyllästyä kirjailijan pitkiin "ystävälistoihin", joissa hän listaa itselleen tärkeitä henkilöitä, tässä tapauksessa enimmäkseen tunnettuja julkkisnimiä. Koska Diane von Fürstenberg varmastikin tuntee suurimman osan punaisten mattojen väestä, ei minusta nimien luettelemisella ole juurikaan mitään uutisarvoa.

Yllättävää kyllä, kirjan toinen osa, Business of Fashion, onnistui pelastamaan lukukokemukseni, oli nimittäin todella kiinnostavaa lukea kuvausta von Fürstenbergin muotiurasta jolla on todellakin riittänyt käänteitä! Hämmästyttävää oli myös se, että juuri tässä osiossa kirjailija näyttää myös tunteensa avoimesti ja tilittää avoimesti virheitään, pettymyksiään ja turhautumisen tunteitaan. Liekö sittenkin niin että ns. työminään liittyvistä tunteista ja kokemuksista on sittenkin helpompi avautua vai ovatko ne vain tuoreemmin mielessä? Mene ja tiedä, mutta pidin lukemastani ja ehkä jopa opinkin pikkuisen jotain.

Simon & Schuster, 2014
Sivuja: 239