Håkan Nesserin Barbarotti-sarja on sulostuttanut montaa kesistäni. Ihastuin jo ensimmäisestä osasta alkaen erikoiseen, jumalan kanssa keskustelua käyvään etsivään ja kirjailijan perinpohjaiseen ja verkkaiseen tapaan esitellä kirjan taustat ja vasta sitten edetä varsinaisen rikosjutun selvittelyyn.Yksinäisissä Gunnar Barbarotti ja Eva Backman saavat tutkittavakseen jutun joka ei ehkä olekaan rikos, metsäiseltä jyrkänteeltä pudonnut mies saattaisi viitata onnettomuuteenkin ellei miehen avovaimo olisi kuollut täsmälleen samalla paikalla 35 vuotta sitten. Juten juuret vievät vuosikymmenien taakse eivätkä etsivät pääse helpolla yrittäessään selvittää mitä vanhat ystävät salaavat.
Tarinassa vuorotellaan nykyhetken, Barbarottin ja Backmanin tutkimusten sekä menneiden aikojen välillä. Valokeilassa ovat vuoroin kaikki ystävykset ja oman suuren osansa saa 1970-luvulla kuollut kaunis ja poikkeuksellinen Maria-Varpunen. Juuri Marian päiväkirjaimaiset tekstit ovat Yksinäisten kohokohta, sillä ne luovat jännitettä ja piirtävät mielenkiintoista kuvaa niin Mariasta kuin hänen ystäväpiiristäänkin.
Vaikka aikaisempien Barbarotti-kirjojen tyyli olikin minulle entuudestaan tuttu mutta Yksinäisten tempo yllätti silti. Tarina nimittäin eteni hurrrrjan hitaasti, seuraten rauhallisesti päähenkilöiden opiskeluita ja seurusteluita vailla huolen häivää eivätkä Barbarotti ja Eva ole varmoja onko kyseessä edes rikos! Nesser toki kirjoittaa taitavasti ja vaikkei putoamistapaus juuri tuntunutkaan etenevän, auttoi kertomuksen pieni, synkkä pohjavire jatkamaan sitkeästi aina siihen pisteeseen saakka jolloin kirjailija (lopulta!) lisäsi kierroksia kertomukseensa.Yksinäiset on rauhaisasti etenevä psykologinen trilleri, joka sisältää muutaman häijyn koukun. Niille, jotka eivät kaipaa kovaa menoa vaan enemmänkin hitaasti kasvavaa pahanenteisyyttä, saattaa Yksinäiset olla nappivalinta!
"Varpunen täällä.Tammi, 2014
Kaikki moittivat marraskuuta. Minä rakastan sitä. Sadetta. Puita, jotka riisuutuvat ja seisovat alastomina tuulessa. Pimeyttä, joka viipyy päivä päivältä hiukan pidempään, ja vajoamisen tunnetta. Marraskuu kysyy voimia, kuka tahansa ei pysty elämää sellaisissa olosuhteissa, mutta minä pystyn."
Sivuja: 529
Alkuteos: De Ensamma
Suomentanut Päivi Kivelä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti