Paperilla ja valkokankaalla: Jos vielä jään / Gayle Forman

Gayle Formanin Jos vielä jään oli minulle entuudestaan tuntematon teos mutta se vaikutti aiheensa puolesta sekä koskettavalta että kiinnostavalta joten kuten vastaani tuli mahdollisuus tutustua sekä kirjaan että elokuvaan, en kauaa aikaillut. (Kiitoksia SF Film Finlandille kirjasta ja lipuista!) Elokuvan ensi-ilta oli 5.9.2014.

"Kaikki uskovat, että se johtui lumesta. Tavallaan he kai ovat oikeassa."

Jos vielä jään on tarina 17-vuotiaasta Miasta ja päivästä joka muuttaa kaiken. Mia on lukiolainen ja lahjakas nuori muusikko, jonka seurustelusuhteeseen ovat nuorten erilaiset uratoiveet alkaneet aiheuttaa paineita. Sitten, eräänä talvisena aamuna kaikki muuttuu. Lopullisesti ja Mia löytää itsensä loukusta elämän ja kuoleman rajamailla, miettimässä jäädäkö vai lähteä.

"En ole varma, kuulunko enää tähän maailmaan. En ole varma, haluanko herätä."

Tarinassa vuorottelevat Mian muistot ja nykyisyyden tapahtumat, joita hän seuraa sivusta. Koskettavimmillaan kirja onkin juuri näinä hetkinä kun läheisten suru ja tuska riipaisevat lukijaa. Vahvimmillaan kirja on alussa, Mian shokki ja tuska koskettivat ja olivat samaistuttavia. Vahvan alun jälkeen tunnelma kuitenkin laski ja vaikka ehkä tulenkin kuulostamaan kyyniseltä, ei Mian ja Adamin sinällään toki suloinen rakkaustarina oikein riittänyt pitämään mielenkiintoani yllä. En tahtonut löytää kirjasta hahmoa johon samaistua mikä näyttää vaikuttaneen lukukokemukseeni, sillä sinällään koskettava aihe ei kuitenkaan jaksanut koskettaa kovin kauaa. Kirja ei siis oikein ollut minun juttuni mutta toivoin elokuvan lunastavan odotukseni - näistä aiheista saisi varmasti saisi koskettavan elokuvan ja Mian musiikkitaustan perusteella osasin myös odottaa laadukasta soundtrackiä.

"Odotan Adamin paluuta. Vaikka hän tuntuu viipyneen ikuisuuden, luultavasti hän on ollut poissa vain tunnin. Hän pyysi minua odottamaan, ja minä odotan. Se on vähintä, mitä voin hänen hyväkseen tehdä."

WSOY, 2009
Sivuja: 214
Alkuteos: If I stay
Suomennos Ulla Selkälä
Saatu arvostelukappaleena

Ja sitten leffaan. Kirjan luettuani osasin ennakoida liikuttumista, olenhan itkupillien itkupilli. Ja tulihan sitä vetisteltyä. Elokuva oli kaunis ja tunteellinen ja oli minusta kirjaa ehjempi kokonaisuus. Musiikki kosketti odotetusti ja kotimatkalla autossa kuunneltiinkin klassista! Yliluonnollisia ilmiöitä vierastava herra Norkku ei kaikille tarinan käänteille lämmennyt ja vaikka elokuvaversio olikin mielestäni kirjaa onnistuneempi, ei tämä ehkä ollut kuitenkaan ollut minun leffani. Veikkaisin kuitenkin että elokuva iskee nuorempaan katsojakuntaan jo pelkästään Chloë Grace Moretzin suloisuuden takia, mutta minun suosikikseni nousi kuitenkin Mireille Enosin esittämä letkeä rokkariäiti. Mainio roolisuoritus!

Pääosissa:  Chloë Grace Moretz, Mireille Enos, Jamie Blackley
Ohjaus: R.J. Cutler