Aurora / Raija Oranen

Aurora Karamzin on kiehtonut minua siitä saakka sairastuin ja jouduin joksikin Auroran sairaalaan.
Tylsistynyttä ja vähän koti-ikäväistä pikkutyttöä huvitettiin kertomalla Aurorasta tarinoita jotka kävivät tyttösestä prinsessasadusta ja vähän helpottivat oloani. Kiinnostus kuitenkin jäi, etenkin kun Auroran historia osoittautui aikuisena prinsessasatua kiehtovammaksi ja siksipä tämä Raija Orasen uutuusromaanikin piti napata heti luettavaksi.

Ihanainen Aurora oli oman aikansa kohukaunotar, jonka rakkauselämässä riitti varmasti juoruiltavaa 1800-luvun Helsingin salongeissa. Suomalaisneitonen eteni keisarinnan hovineidosta Venäjän rikkaimman miehen puolisoksi ja muutaman mutkan kautta merkittäväksi suomalaiseksi hyväntekijäksi.

Orasen tekstiä oli miellyttävä lukea ja nautin erikoisesti hänen tekstinsä pienistä huumorinpilkkeistä ja papa Walleenin, Auroran isäpuolen, lupsakan nokkelasta hahmosta joka mukavasti tasapainotti Auroran vakavuutta ja mietteliäisyyttä. Naisen henkilökuvan ohella Oranen kuvaa myös taitavasti Suomen historiaa, aikaa jolloin maa etsi omaa identiteettiään Venäjän vallan alaisuudessa - mielenkiintoista luettavaa tämäkin!

Ehkä suurin haaste Auroraa lukiessa oli hyväksyä se, että Oranen oli kirjoittanut historiallisiin faktoihin perustuvan teoksen, hetkittäin nimittäin toivoin että lapsuuteni kauniilla prinsessalla olisi ollut hiukan helpompi elämä. Sellainen, joka voidaan kuitata sanoin "ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka". Toisaalta, oikean elämän kauneus taitaakin olla siinä, että se ei noudattele käsikirjoituksia ja maalaa paletin kaikilla sävyillä, myös niillä tummilla.

(Papa Walleen opastaa nuorta Auroraa politiikan kiemuroihin.)"- Tietävät mitä?
- Että Ruotsiin päin pitäisi olla kallellaan ja haukkua kohti itää, tyttöseni. Ei siitä semmoisesta mitään tule. Se on silkkaa kiihkoilua ja romantiikkaa, sanon minä. Meidän on hyvä olla Venäjän kanssa, kun ollaan sovussa ja sievästi eikä ärsytetä turhan takia, emmehän me ole mitään terrierikoiria, emmehän?"

Teos, 2014
Sivuja: 633