keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kuusi kohtausta Sadusta / Leena Lehtolainen

Dekkarikuningatar Leena Lehtolaisen uudet kirjat kiinnostavat minua aina eikä tämä, mielenkiintoisesti teos nimetty, ollut poikkeus. Kuusi kohtausta Sadusta on hieman erikoisempaa Lehtolaista, se on lähes näytelmän muotoon kirjoitettu henkilökuva taiteilija Satu Savinaisesta, joka on varsin värikäs nainen. Näytelmä on Sadun rakastajan kirjoittama ja skandaalinkäryisyyttä lisää se, että päähenkilö on kadonnut ennen ensi-iltaa.

Lehtolaisen teksti on tutun sujuvaa ja varmaa mutta huomasin dekkarikirjailijan maineen vaikuttavan siihen kuinka tekstiä luin. Kuin oletusarvona aivoni tuntuivat kehitteleväni tarinan taustalle dekkarimeininkiä vaikka kyseessä olikin ennemminkin ihmissuhdedraama ja taitelijan henkilökuva feminismillä painotettuna. Lukiessa mietinkin onko tämä kirja Lehtolaisen yritys näyttää että hän osaa kirjoittaa muitakin kuin dekkareita, jopa tällaisen, rakenteeltaan erikoisen, näytelmän tyyppisen teoksen? Etenkin tähän postaukseen valitsemani pätkä tukee samaa ajatusta, miksipä ei dekkarikirjailija voisi kirjoittaa muutakin? Pitääkö aina valita vain yksi? Kiinnostavinta Sadun tarinassa onkin hänen kipuilunsa, naisen tai taiteilijan roolien välillä.

Kuusi kohtausta Sadusta ei ole hullumpi teos mutta ei myöskään huikea lukukokemus. Päähenkilö, Satu, on ehkä kaikkine virheineen inhimillinen mutta ärsyttäväkin hahmo dramaattisuudessaan ja alitajunnassani nakuttavat dekkarihaaveet tekivät nekin hallaa, puolet lukuajastani taisin vain odottaa Sadun ruumiin löytymistä ja etsin johtolankoja tekijästä. Että näin sitä ihminen voi kaavoihinsa kangistua... Tähän kirjaan kannattaakin siis tarttua avoimin mielin, mieluiten siten että unohtaa kuka kirjailija on ja antautua tarinan vietäväksi! Kokonaisuus ei ole ehkä häikäisevä mutta varsinkin teoksen rakenne on vähintäänkin kiinnostava kokeilu ja siksikin kokeilemisen arvoinen.
"SATU: Sitä mitä todella haluan... Mitä minä todella haluan? Onko minun pakko haluta vain yhtä? Saat olla naimisissa vain yhden miehen kanssa kerrallaan. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä palvele muita jumalia. Sen mukaan siis muita jumalia on, niinkö? Jussi sanoo aina, etten voi kaahottaa joka suuntaan vaan minun pitää keskittyä. Mutta minä haluan tehdä performansseja, jotka hämmentävät ihmisiä niin, etteivät he tiedä, mitä he niistä ajattelevat, tahdon kirjoittaa, laulaa, tehdä itse lauluja, maalata - vaikka siinä minä en kyllä ole kovin hyvä - minä täytän kohta kolmekymmentä ja siihen mennessä pitäisi olla aikuinen ja tietää mitä elämällään aikoo tehdä, mutta en minä tiedä. Miksi ei vain voi antaa elämän viedä?"
Tammi, 2014
Sivuja: 273

4 kommenttia:

  1. Tähän tosiaan ei kannata tarttua dekkariajatuksella. Minäkin pidin tätä kiinnostavana kokeiluna, Lehtolainen on varmasti halunnut kirjoittaa välillä jotain aivan muuta. Ja onhan se hyvin ymmärrettävääkin kun on kirjoittanut dekkareita pari vuosikymmentä. Lehtolaisella on ollut kiinnostavia kokeiluja ennenkin. Olikohan Luonas en ollutkaan päiväkirjamuodossa, vai muistanko väärin? Olisin tarkistanut tämän, mutta en löytänytkään kirjaa kirjahyllystäni. Joka tapauksessa näin tässä uusimmassa samantyyppistä kokeilun- ja seikkailunhalua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, juu kyseessä ei tosiaan ole dekkari vaikka alkuasetelma ja kirjailijan nimi niin saattavatkin puijata olettamaan!

      Poista
  2. Mulla on tämä menossa äänikirjana. Hitaasti etenee, kun vasta totuttelen äänikirjoihin, mutta sen minkä olen ehtinyt kuunnella, niin kiinnostavalta vaikuttaa. Ei minustakaan ole mitenkään loistokas tai edes koukuttava, mutta hatunnosto Lehtolaiselle rohkeudesta ja uuden muodon etsimisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustikkakummun Anna, täytyypä käydä myöhemmin lukemassa kuinka tämä taipuu äänikirjaksi!

      Poista