lauantai 3. marraskuuta 2012

Kosto / Sharon Osbourne

Sharon Osbournen kirja kiinnitti huomioni ihan kirjailijan nimen takia. Vaikka kirja vaikuttikin jo takakannen perusteella perusviihdehutulta, olin kuitenkin utelias näkemään minkälaisen kirjan Ozzyn vaimo onkaan saanut aikaiseksi. Koska Kostossakin liikutaan Hollywoodissa, arvelin myös että Sharonilta saattaisi löytyä hyviä inspiraation lähteitä, jopa ihan lähipiiristäänkin. Valitettavasti Kosto osoittautui kuitenkin aika perinteiseksi viihdekirjaksi, jonka juonenkäänteet eivät häikäisseet kekseliäisyydellään.

Kosto kertoo Stonen sisaruksista, joista molemmat ovat onnistuneet saavuttamaan mainetta ja mammonaa Hollywoodissa saakka. Esikoinen, elokuvatähti Chelsea, on käynyt läpi kovan koulun ja on katkeroitunut äidilleen Margaretille joka tuntuu vain suosivan pikkusisko Amberia. Kiltti ja herttainen, Amerikan suosikkitytöksikin kutsuttu Amber taas tehtailee kepeitä romanttisia komedioita ohjaajapoikaystävänsä kanssa, haaveillen jostain aivan muusta.

Ensimmäisten sivujen jälkeen oli aika selvää, että luin viihdekirjaa. Naisilla oli smargadinvihreitä kauriinsilmiä, sydämen muotoisia kasvoja, rubiininpunaisia huulia ja valtoimenaan aaltoilevia kutreja. Miksihän tämän tyyppisissä kirjoissa aina kuvaillaankin päähenkilöitä niin ylitsevuotavaisesti? Minusta virheetön kaunotar kuulostaa oikeastaan aika tylsältä sankarittarelta, pieni särö tekee ihmisistä usein aidompia ja kiinnostavampi. Ja tietysti olisi kiva, jos päähenkilöiden persoonaakin esiteltäisiin lukijalle yhtä vuolaasti kuin ulkonäköä...

Kirjan nimi oli mielestäni harhaanjohtava, sillä tarinassa edettiin reilusti yli puoliväliin saakka ennenkuin kostolle tuli edes tarvetta ja sen jälkeen tapahtumat etenivätkin varsin vauhdikkaasti. Lukijana ihmettelinkin pitkään mikä kirjan punainen lanka oikein olikaan, koska mitään kostettavaa ei ollut. Lisäksi  nyrpistän lukutoukan nenääni liian helpoille lopuille, joissa kaikki palikat putoavat lähes taianomaisesti paikoilleen. Tässäkin kaiketi näkyy rakkauteni sopivasti rosoisiin kirjoihin, joissa on enemmän haastetta niin lukijalle kuin kirjan henkilöillekin.

Kirjan päähenkilöt, Stonen satumaisen lahjakkaat ja ah, niin kauniit sisarukset jättivät tämän lukijan niinikään kylmäksi, sillä oikeastaan kirjasta ei löytynyt yhtään pidettävää hahmoa. Chelsea velloi rasittavan itsetuhoisesti säälissä, Amber taas oli liian pehmoinen pidettäväksi eikä epätasaisen tehokkaasti curling-vanhempi Margaretkaan ole varsinaisesti ehdolla vuoden äidiksi.

Viihdekirjallisuutta enemmän seuraavalle tämä voi olla oikein mukavakin teos, mutta omalla kohdallani tulin nyt lyöneeksi hudin. Mutta onneksi maailmassa riittää luettavaa, sanoi smaragdisilmäinen bloggari ja heilautti kultaisia, valtoimenaan aaltoilevia kutrejaan...
(Meet the Stones.)
Chelsea oli häikäisevän kaunis ja aistillinen nainen. Hänellä oli mustat, upeasti lainehtivat hiukset, silkkinen iho ja hienot tummansiniset silmät, joita kehystivät pitkät, mustat ripset. Hän oli klassinen kaunotar, kuin entisajan Hollywood-tähti, ja mahdollisesti sukupolvensa lahjakkain näyttelijätär.
....
 Amberilla oli sievät, sydämenmuotoiset kasvot, samanlaiset vihreät silmät kuin äidillään ja meripihkan väriset hiukset. Se, että amber merkitsee meripihkaa, oli yksi monista onnellisista sattumista hänen elämässään. Nuorempana hän oli ollut sukupolvensa tunnetuin pop-tähti, sittemmin hän oli noussut yhdeksi maailman suosituimmista näyttelijöistä.
Minerva, 2012
Sivuja: 420
Alkuteos: Revenge

16 kommenttia:

  1. Hmmm... musta tuntuu, että tämän uskallan jättää lukematta. Mutta blogissani on sulle tunnustus, käypä noukkimassa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Jätä ihmeessä lukematta, tämä oli huttuakin hutumpaa, chick-lit oli tähän verrattuna korkeakulttuuria :D Mutta tulipa luettua!

      Poista
  2. Minusta kirjoitit kivasti, vaikkei ollutkaan mitään korkeakulttuuria. Tällekin löytyy varmasti lukijansa. Mikäköhän olisi ollut käsikirjoituksen kohtalo ilman kuuluisaa sukunimeä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luulen että joku tästäkin kirjasta nauttii ja olihan tämä mielenkiintoinen välipala. Ihan jo uteliaisuudestakin oli pakko selvittää millaisen kirjan Sharon on kirjoittanut. Luulen kyllä että käsikirjoitus ei ehkä olisi saanut oikein suommenostakin ilman tuota sukunimeä, mutta hyvä juttuhan se Sharonille toki on.

      Poista
  3. Oh no, tämä kuulostaa juuri sellaiselta kirjallisuudelta, joka on minulle yhtä kuin kauhukirjalisuus. =D Luulenpa jättäväni rouva Osbournen tuotoksen väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ou nou, laskinkin että tämä sopisi hyvin Halloweenin aikaan :D

      Poista
  4. Mitenköhän minäkin saisin rubiininpunaiset huulet... ;)

    Blogissani on sinulle tunnustus, nouki pois jos haluat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppas muuta, smaragdikauriin silmät mulla jo onkin ja alabasteri-iho, mutta rubiininpunaiset huulet vielä puuttuvat!

      Kiitos, noukitaan!

      Poista
  5. Hih hii! Kirjailijan nimen johdattelemana tulin lukemaan postauksesi. No, en taida kirjaa lukea, mutta Sharon Osbournesta on selvästi moneen hommaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se kirjailijan nimi vain vetää, minäkin sorruin tähän ihan sen takia!

      Poista
  6. Muah-hah-haa! Sukupolvensa lahjakkain näyttelijätär ja sukupolvensa tunnetuin pop-tähti - lahjakas suku! Ja nuo ulkonäkökuvailut kuulostavat sellaisilta, joita 12-vuotias yltiöromanttinen tyttö voisi kirjoittaa (esim. Montgomeryn Anna-kirjoissa nuori Anna harrastaa tuollaisia kuvailuja, ja Montgomery tietysti Annan kautta tekee noista kliseistä lempeää pilaa).

    Hauska kirjoitus. Ja tosiaan, kuvailtaisiinpa tällaisissa kirjoissa yhtä suurella antaumuksella henkilöiden sielunelämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lahjakas suku tosiaan, harvoin sattuu näin isoja tähtiä yhteen perheeseen... Sharon on selkeästi innostunut ja vetänyt kuvailut ihan maksimille, sillä kauniimpia ja lahjakkaampia sisaruksia saa hakea! Persoonallisuuden kuvailu taitaa tosin jäädä sille tasolle, että Chelsea on hyvä-paha -tyttö ja Amber on tossuvässykkä. Se, miten jälkimmäinen onkin onnistunut ponnistamaan pop-taivaan tähdeksi kovan kilpailun keskellä, jää salaisuudeksi.

      Pahoin pelkään ettei Sharon ole tässä pyrkinyt Montgomeryn tavoin ironiaan vaan on kenties ollut ihan tosissaan. (Tai ajatellut ottavansa rahat pois tyhmiltä, kumpi nyt sitten tuntuukaan uskovammalta.) :D

      Poista
  7. Huh huh! Ei noista sisaruksista saa minkäänlaista käsitystä. En ollut edes tietoinen siitä, että tämä kirja on olemassa. Nyt voin taas unohtaa sen hyvällä omallatunnolla. Joskus olen lukenut ihan mukavia viihdekirjallisuudeksi laskettavia kirjoja, kevyitä romantiikantäyteisiä kertomuksia, joissa on huolella rakennettu juoni, joka tarjoaa yllätyksiä. Tämä kirja kuullostaa tyhjänpäiväiseltä ajanhukalta, jonka lukeminen ei rentouta, vaan raivostuttaa. Kiitos että uhrauduit lukemaan sen! Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juoni oli tässä kirjassa tosiaankin hukassa, mutta varmaan kirja myy, ihan jo tunnetun kirjailijan takia. Joskus tekee hyvää lukea huono kirja, osaa sitten arvostaa ja nauttia niistä hyvistä sitäkin enemmän.

      Poista
  8. Olen vähän miettinyt lukisinko kirjan, mutta olen pelännyt sen olevan liian kevyt makuuni. En ainakaan vielä riemusta kiljuen syöksy hakemaan tätä kirjastosta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevythän tämä on, mutta esimerkiksi lukujumin murtamisessa voisi toimia. Mutta joo, parempiakin kirjoja varmasti löytyy!

      Poista