torstai 15. marraskuuta 2012

Nälkäpeli, Vihan liekit, Matkijanärhi / Suzanne Collins

Olen uteliaana seurannut Nälkäpelin saamia kehuja ja miettinyt pitäisikö kirja(t) lukea. Olen jostain syystä ollut aika skeptinen kirjan suhteen, tuntui ettei se olisi oikein minun juttuni, sitten tuli syysloma ja kirjaston hyllystä löytyi Nälkäpeli-mammutti - samoissa kansissa kaikki kolme kirjaa enkä enää keksinyt mitään syytä olla lainaamatta. Vitkuttelin lukemisen kanssa, järkäleeseen tarttuminen ei oikein kiinnostanut. Sitten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lukea edes muutama luku, "yleissivistyksen vuoksi". Sitten kello olikin yht'äkkiä yksi yöllä ja olin lukenut Nälkäpeliä 300 sivua ja aloin ymmärtää kirjasarjan suosiota ihan uudella tavalla...

Kokonaisen kirjasarjan juonesta on vaikea kertoa paljoakaan ilman spoilaamista, joten kirjoitan kirjan sisällöstä vain lyhyesti. Eletään tulevaisuuden Yhdysvalloissa, jossa maa on erilaisten onnettomuuksien ja kriisien myötä vajonnut tilaan, jossa Capitol-alueella elävät harvat ja valitut elävät yltäkylläisyydessä halliten maan 12 sektoria. Elämä sektoreilla on köyhää ja säännösteltyä, pahin vitsaus kuitenkin sektorien nuoriin kohdistuva jokavuotinen Nälkäpeli-arvonta, jossa jokaiselta sektorilta valitaan tyttö ja poika taistelemaan hengestään eräänlaisessa tositv-ohjelmassa. Eräässä arvonnassa luetaan Katniss Everdeenin 12-vuotiaan pikkusiskon nimi. Katniss ilmoittautuu mukaan Nälkäpeliin sisarensa puolesta ja kilpailijoiden ympärillä alkaa hurja mediamyllytys, joka huipentuu tietysti ohjelman varsinaiseen alkamiseen.

Suzanne Collinsin teksti oli vetävää ja dystopian maailma oli sopivalla tavalla uskottava ja kiintoisa. Tulevaisuuden maailmassa kun oli sopivalla tavalla meidänkin ajastamme tuttuja elementtejä, toki mielikuvituksella höystettynä. Esimerkiksi Nälkäpeli oli kuitenkin outo ja väkivaltainen Big Brother -talo, ohjelmaan osallistuminen ja sen katsominen ollen pakollista. Collins mm. stailaa kilpailijansa ja hyvällä, koskettavalla tai muutoin kiinnostavalla esiintymisellä voi saada apuja haasteisiin.

Katniss Everdeen oli minusta mainio ja poikkeuksellinenkin sankaritar, hän on pessimistinen ja päättäväinen sisupussi, jonka suorasukaisuus saattaa hänet vaikeuksiin. Katniss on vuosiaan vanhempi tyttö, joka tekee sen mitä täytyy. Toki kirjassa täytyy hiukan rakkauttakin olla ja pidin siitä, kuinka tätä teemaa on kirjassa käsitelty. Katnississa on hiukan samaa kuin Jane Austenin Eliza Bennetissä, pippurinen ja vähän tunteidensa kanssa kömpelö nainen hänkin.

Vaikka kyseessä onkin nuorten kirja, viihtyi aikuinenkin tämän sarjan parissa vallan mainiosti. Mukana oli tärkeitä yhteiskunnallisia ja poliittisia teemoja ja mukavasti ironiaa, joka on herkkua allekirjoittaneelle. Ainakin minä hykertelin stailauksille, haastatteluille ja sille kaikelle hullutukselle, jota Nälkäpelin "televisiointiin" liittyi. Väkivaltaa oli toki runsaasti, mutta eipä tästä aiheesta kai voisi kirjoittaakaan ilman sitä.

Luin trilogian melko kiivaaseen tahtiin, taukoja pitämättä. Ehkä juuri tästä syystä kirjojen rakenteen toisteisuus vähän pistikin silmääni. Olen Kuuttaren kanssa samaa mieltä siitä, että trilogian paras kirja on ehdottomasti ensimmäinen, Nälkäpeli. Kaksi seuraavaakin osaa toki ovat ihan mukavaa luettavaa, mutta ne eivät tarjonneet yhtä intensiivistä lukukokemusta.
(Katniss harjoittelee haastettelua varten.)Seuraavat tunnit ovat yhtä piinaa. Jo alussa käy selväksi, etten osaa intoilla. Kokeilemme nenäkkään roolia, mutta en ole siihen tarpeeksi ylimielinen. Ja kaikesta päätellen olen liian "haavoittuvainen" temperamenttiseksi. Minä en ole nokkela. Enkä hauska. Enkä seksikäs. Enkä salaperäinen.
Valmennusistunnon lopussa en ole yhtään mitään. Haymitch on ruvennut ryyppäämään suunnilleen nokkelan kohdalla, ja hänen äänessään on häijy alavire.
WSOY, 2012
Sivuja: 1052
Alkuteokset:  The Hunger Games, Catching Fire, Mockingjay
Nälkäpelistä lisää: Oota mä luen eka tän loppuun, Kirjamielellä, Booking it some more, Kuuttaren lukupäiväkirja, Kirjojen salainen puutarha
Vihan liekeistä lisää: Oota mä luen eka tän loppuun, Kirjamielellä
Matkijanärhestä lisää: Oota mä luen eka tän loppuun, Booking it some more, Kirjamielellä

14 kommenttia:

  1. Minulle kävi aika lailla samoin kuin sinulle, paitsi että ostin kaksi ekaa pokkarina itselleni joskus syyskuussa, juurikin siksi, että piti tietää, mistä puhutaan. Ja kun olin ahminut kaksi ekaa, oli pakko ostaa kolmas italiaksi. Kolmannesta tykkäsin vähiten, kirja oli jotenkin lohduttomampi kuin kaksi ekaa. Mutta univelkaa kirjat kyllä keräävät, kun on pakko jatkaa lukemista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppa muuta, se univelka... En olisi ikinä uskonut että voisin koukkuuntua tähän näin paljon, mutta sainpa siis sen Nälkäpeli-kokemuksen.

      Kolmas kirja on kyllä jotenkin kylmempi ja siinä tuntuu olevan enemmän tai ainakin erilaista toimintaa kuin kahdessa aikaisemmassa osassa. Lopusta pidin silti, se tuntui jotenkin olevan uskollinen kirjan ja Katnissin hengelle.

      Poista
  2. "Sitten kello olikin yht'äkkiä yksi yöllä ja olin lukenut Nälkäpeliä 300 sivua" - hehe! :D Noin kävi itsellekin ensimmäisen osan kanssa (vielä viimeinen lukematta). Vihan liekit tuntui jopa puuduttavalta, vaikka loppuaan kohden parani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämmästyttävää on sekin että niin moni sanoo että varsinkin ensimmäinen osa oli vain pakko lukea kerralla!

      Vihan liekit vähän toisti Nälkäpelissä hyväksi koettua ideaa, se ainakin minua häiritsikin. Tosin luin kaikki kolme kirjaa peräkkäin, mikä saattoi ehkä vaikuttaa lukukokemukseen. Olihan esim. Pottereissakin tiettyä toisteisuutta, se ei vain korostunut niin, koska kirjoja ei luettu putkeen.

      Poista
  3. Kiva että pidit! Minä ostin Nälkäpelin kesällä reissusta mukaan ja jäin heti koukkuun, miehen kanssa kiisteltiin kumpi saa lukea seuraavat osat ensin. :) Ensimmäinen on ehdottomasti paras, mutta tarinan kaari jatkuu minusta silti hienona koko sarjan ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä ihanaa kun löytää kirjan joka koukuttaa! Vaikka se onkin ihan kamalaa kun tulee univelkaa ja vaikka mitä. Mutta siis ihanaa.

      Kokonaisuutena tarina on hyvä, ymmärrän vallan mainiosti nyt miksi se on niin suosittu!

      Poista
  4. Minulla on vielä kolmas osa lukematta, olen sinnillä odotellut pokkariversiota omaan hyllyyni, mutta julkaisua on taas lykätty (ilmestyy näillä näkymin vasta ensi vuoden maaliskuussa). Tämän sarjan suosio on kyllä ansaittua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Suhtauduin aluksi vähän epäilevästi tähän hypeen, mutta kirjat olivatkin tosi vetäviä!

      Poista
  5. Minulla odottaa kaksi ekaa vieläkin lukupinossa, mutta ei siksi etteivät ne kiinnostaisi vaan siksi, että pino(i)ssa on montakymmentä muutakin odottamassa.

    Koitan lukea ekan nyt tämän vuoden puolella, sillä haluaisin päästä katsomaan kotisohvalta sen Nälkäpelin leffanakin sitten ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä tulisikin hyvä "Lue kirja, katso elokuva" -pari! Minulta on leffa vielä näkemättä, pitää katsoa se kun se tulee vastaan.

      Poista
  6. Heippa, ajattelin että ois kiva koota lukijoiden mielipiteitä kirjoista meidän fanisivulle. Eli jos vain sulle on ok, niin laitettaisiin tähän sunkin arvosteluun linkki meidän sivulle. :)
    http://thetribeklaani.arkku.net/nalkapeli/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niniane, laita vaan. Kiitos kun kysyit :)

      Poista
  7. Oon ittekin aatellu lukee noi, mutt miekin vaa pitkittelen sitä koko ajan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, aloita vaikka ekasta, huomaat että jäät koukkuun... ;-)

      Poista