En odottanut että pitäisin Mitfordin tytöistä ihan näin paljon. Viimeisen viikon ajan se on ollut iltalukemiseni ja huomaan, että olen alkanut oikein odottaa sänkyyn käpertymistä Nancyn, Pamin, Dianan, Unityn, Deccan ja Debon kanssa.
Olipa kerran siis aatelistoon kuuluva perhe Englannissa, johon kuului kuusi kaunista ja omapäistä tytärtä. Kuulostaa melkein joltakin tyttökirjalta tai kenties Ylpeyden ja Ennakkoluulon Bennettien perheeltä. Joitakin yhtäläisyyksiä toki on, mutta Mitfordin tytöt menee pidemmälle. Perheen kaunotar, Diana, innostui fasismista ja pikkusisko Unity ystävystyi Hitlerin kanssa. Decca-sisko puolestaan siirtyi toiselle puolen poliittista aitaa, kommunismiin. Debosta taas tuli herttuatar. Mitfordin tytöt onkin kuvaus paitsi poikkeuksellisesta perheestä, mutta myös mielenkiintoisesta ajasta Euroopan historiassa, ajasta jolloin uudet aatteet innostivat ja kuohuttivat ihmisiä ja jakoivat kansoja.
Mitfordin tytöt alkoivat kirjan myötä tuntua todellisilta ihmisiltä, inhimillisiltä ja osa ehkä vähän traagisiakin. Itselleni kehittyi suosikki Nancystä, kirjailijattaresta, joka sai kaiken urallaan, muttei yksityiselämässä. Mielenkiintoista oli myös huomata kuinka samanlaisista lähtökohdista peräisin olevien naisten elämät kehkeytyivät niin erilaisiksi, kukaan siskoista ei kulkenut samanlaista polkua. Mitfordit olivat poikkeuksillisia naisia, älykkäitä ja rohkeita, sekä järkkymättömiä niiden asioiden puolustamisessa, joihin he uskoivat.
Minäkin pidin kovasti Mitfordin tytöistä. Jos ehdit, käy kurkkaamassa arvioni kirjasta
VastaaPoistahttp://luminenomena.blogspot.com/2011/01/mary-s-lovell-mitfordin-tytot.html
Hei, kiva löytää uusi kirjablogi! Linkitin tekstisi Siskoskirjoja koskevaan postaukseeni, onhan ok?
VastaaPoistaEmäntä, linkitä vain! :)
VastaaPoista