Tästä kirjastahan nousi melkoinen haloo ainakin Suomen mediassa, erinäisissä lehdissä on luetteloitu ruokateollisuuden petoksia - mansikanmakuista kääretorttua missä ei ole lainkaan mansikkaa jne... Ja minusta on ihan hyväkin että haloo nousi, leviääpähän laajemmalle tieto ruoan terveellisyydestä. Aitoa ruokaa on tavallaan jatko-osa edelliselle Nilsson teokselle, Petos lautasella.
Aitoa ruokaa vain pureutuu enemmän yksityiskohtiin, se onkin ehkä enemmän hakuteos eri ruoka-aineille. Kirjan laajin osio nimittäin on aakkosellinen ruoka-ainehakemisto, jossa kunkin aineen terveellisyydestä ja valmistuksesta kerrotaan, lähes jokaiseen kohtaan on liitetty esimerkkejä kaupan hyllyiltä löytyvistä tuotteista ja niiden terveellisyydestä, luomutuotteiden saantimahdollisuuksista sekä ainesta koskevia vinkkejä. Mikään kaiken kattava opas se ei ole, mutta kattanee ainakin osan tavallisimmista aineksista ja antaa kuvan siitä, kuinka pyrkiä välttelemään lisäaineita. Monessa kohdassa toki onkin vinkkinä se, että ruoka valmistetaan itse kaupan eineksien sijaan.
Mielestäni tämä on tärkeä aihe, hienoa, että Nilsson on kirjoittanut aiheesta kirjan. Aitoa ruokaa on myös mukautettu Suomen oloihin, eli mukana on tuotemerkkejä, jotka löytyvät kotimaisista kaupoista jolloin kirjan anti on helpommin hyödynnettävissä. Asiaan perehtymättömän kannattaa ehkä lukea ensin Petos lautasella, se toimii oivana johdantona lisäaineiden maailmaan. Suosittelen Aitoa ruokaa, paitsi aiheen tärkeyden takia, mutta myös kirjana se on mielestäni sujuvasti kirjoitettu ja mielenkiintoinen silmien avaaja.
Itselleni oli melkoinen shokki huomata se, kuinka yllättävän moni ruoka-aine sisälsikin aitojen raaka-aineiden sijaan pelkkää E-koodillista tavaraa. Jossain määrin myös elintarviketeollisuuden mainonta on harhaanjohtavaa, esimerkiksi vaniljajäätelöissä harvoin on aitoa vaniljaa vaikka vaniljatangon kuva jäätelöpaketissa olisikin. Lisäaineisiin perehtyminen on vähän surullistakin puuhaa. On kurja huomata että suosikkimehu sisältää vain prosentin verran sitä aitoa aineista ja loppu onkin vettä ja muita aineita joita et tunnista, monesta muusta tuotteesta puhumattakaan. Tieto lisää siis tuskaa... Positiivista kuitenkin on se, että Aidossa ruoassa Nilsson kertoo myös tapauksista, joissa hänen edellisessä kirjassaan mainitut yritykset pyrkivät parantamaan toimintatapojaan, terveellisemmiksi tai ainakin rehellisemmiksi.
Mie olen lukenut sen aiemman teoksen Petos lautasella ja olihan se aika järkyttävää luettavaa, vaikka itse teksti oli sujuvaa. Mietin, että kuinkahan paljon nämä teokset toistavat samoja asioita.
VastaaPoistaKyllä niissä oli jonkun verran samaa asiaa. Aitoa ruokaa on tehty enemmän hakuteos-tyyppiseksi, siihen on listattu yleisimpiä ruoka-aineita ja käyty aineittain läpi valmistusprosessia, lisäaineita ja niitä terveellisempiä vaihtoehtoja, esim. millä valmistajilla on luomutuotteita yms tai kuinka voisi valmistaa itse jotakin vastaava.
VastaaPoistaListaus ei toki kata kaikkia ruokia, mutta mielestäni siitä saa ainakin käsityksen kuinka etsiä terveellisempiä vaihtoehtoja. Eli tämä on mielestäni käytännönläheisempi kirja kuin Petos lautasella.