perjantai 27. kesäkuuta 2014

Virtahepo / Stephen Fry

Stephen Fry kirjoittaa kirjoja joita haluaisin rakastaa, koska minusta herra on kerrassaan mainio tyyppi joka tekee upeita roolitöitä. Aikaisempi tutustumiseni herran kirjailliseen tuotantoon tapahtui Mrs Fry's Diary-nimisen iloittelun myötä, joka ilahdutti tiettyyn pisteeseen saakka mutta ei täysin hurmannut. Virtahevon punainen lanka jäi takakansitekstien perusteella minulle hieman epäselväksi mutta eipä anneta asian häiritä! Lukemallahan se selviää!

Virtahevon päähenkilö on Ted Wallace, runoilija joka on juuri saanut potkut. Koska runoilla ei varsinaisesti tienaa ottaa Ted vastaan syöpäsairaalta kummitytöltään vastaan varsin erikoislaatuisen toimeksiannon ja matkustaa vanhojen ystäviensä maalaiskartanoon ottamaan selvää mahdollisista outoksista.

Jos ylläoleva juonikuvaus vaikuttaa sekavalta, saataa se johtua myös siitä että kirjan juoni oli jokseenkin sekava. Fryn teksti on kyllä sinällään mukavaa ja hauskaa luettavaa kaikessa kiemuraisuudessaan mutta vielä kirjan puolivälissäkään en oikein ollut selvillä siitä, mistä Virtahevossa oikein on kysymys, kaipasin sitä kuuluisaa punaista lankaa.

Kirjasta löytyy kohtuullisesti outoja ja vähän groteskejakin juttuja enkä voinut välttyä tunteelta että tässä nyt testataan tavislukijan mielikuvitusta ja huumorintajua. Ja tunnustan, en läpäise testiä, olen kaiketi tiukkapipo. Huomaan tämän aiheuttavan ristiriitoja - haluaisin pitää Stephen Fryn kirjoista mutta ilmeisesti ne eivät ole minua varten. Parhaimmillaan tämä kirja on nokkela ja värikäs, heikoimmillaan se on sekava ja outo. Se, kallistuuko lukukokemus positiivisen vai negatiivisen puolelle, riippunee lukijasta.
"Kun mies ei ole eläissään muuta tehnytkään kuin ajatellut naisia, haaveillut naisista, pomppinut naisten perässä kuin isäntäänsä mielistelevä koiranpentu, järjestänyt koko elämänsä sitä silmällä pitäen, että tapaisi enemmän naisia, ja arvioinut elämäänsä ja omaa arvoaan yksistään sen perusteella, miten houkutteleva ja haluttava hän on naisten silmissä, niin on hiukkasen tylyä joutua syytetyksi siitä, ettei pidä vastakkaisesta sukupuolesta. Minä tunnen naisia kohtaan yksinomaan syvää palvonnanhalua, rakkautta ja alemmuutta, joihin yhdistyy myös hyvänlainen annos vanhan ajan itseinhoa."
Schildts, 2011
Sivuja: 335
Alkuteos: The Hippopotamus
Suomentanut Titia Schuurman
Ps. Kirjabingosta piste Lainattu kirja!

7 kommenttia:

  1. Kuulun Stephen Fryn ihailijoihin mutta en ole lukenut mitään hänen kirjoittamaansa, ainoastaan tutustunut häneen TV:ssä. Äkkiä arvaamalla voisin veikata että Virtahepo viittaa hänen homoseksuaalisuuteensa. Oivaltavaa elämänviisautta huokuu tuosta lainauksesta jonka meille pistit näkyviin. Olen juuri nähnyt yhden gay-dokumentin josta paljastui selvästi miten paljon tietämättämyyttä ja luuloa on homoja pelkäävien keskuudessa. Kuten nyt tuokin luulo että gayt "eivät pidä naisista".

    Kiitos postauksesta. Saatanpa hankkia Stephen Fryta luettavaksi. Itse asiassa olen juuri kirjastoon lähdössä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, sama täällä. Minusta Fry on mahtava näyttelijä ja siksi harmittelenkin etten oikein osannut ihastua hänen kirjaansa. Virtahevossa on hauskoja ja nokkelia kohtia, kuten juuri tuo lainaamani kappale, mutta osittain se meni minulta yli. Väärä lukija, luulisin.
      Kiva jos kirja löytää lisää lukijoita!

      Poista
  2. Virtahepo oli meillä taannoin lukupiirikirjana, ja olihan se erikoinen ja riemastuttava. Meille kävi nimittäin niin, että kirja upposi kaikkien lukupiiriläisten huumorintajuun. Mutta ei varmastikaan sovi kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, minä veikkaan että tämä vaatii juuri tietynlaisen huumorintajun ja minulla ei sitä näemmä ollut. Harmittaa kyllä.

      Poista
  3. Minä pidin tästä kovasti kielen rikkauden ja huumorin ansiosta. Olen lukenut myös Fryn kaksi elämäkertateosta. Moab is My Washpot on suomennettu jotenkin oudosti, Koppava kloppi. Tämä on hyvä lapsuuden- ja nuoruudenkuvaus sekä rehellinen kuvaus riippuvuuksista alkaen lapsuuden karkinhimosta ja päätyen aikuisuuden moninaisiin addiktioihin. Toinen muistelmateos, The Fry Chronicles on puuduttavampa lukemista, koska siinä on niin paljon brittien tv-elämää ja henkilöitä, joita suomalainen ei tunne.

    Kuten Rita, niin minäkin arvostan Fryta tv-dokumenttien tekijänä. Juuri tällä viikolla tuli Teemalta hänen kaksiosainen homoutta eri puolilla maailmaa käsittelevä dokumenttinsa, joka oli tavattoman hyvä. Ei ole Fryn voittanutta luontevuudessa haastattelutilanteissa! Dokumenttia oli tehty kaksi vuotta, siis ei ihme, että se oli niin täyttä asiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, minä olen aiemmin lukenut hupailun nimeltä Mrs Fry's Diary, joka oli kyllä ihan veikeää luettavaa. Seurailen myös herraa Twitterissä koska hänen päivityksensä ovat kiinnostavaa seurattavaa.

      Poista
    2. Voi että, varmasti on Frylla kiinnostavia twiittauksia. Minä en uskalla siihen maailmaan edes kurkata, kun olen aina niin perinpohjainen.
      Olen kuullut tuosta Mrs Fry's Dairysta. Fry on kyllä sinut homoutensa kanssa, kun on keksinyt tällaisen frouvan itselleen.;)

      Poista