Vaikka Laura Andersenin Boleyn-trilogian aloittava teos ei tehnytkään suurta vaikutusta, huomasin klikkailevani trilogian kakkososan, The Boleyn Deceit, silti kirjastokoriini. En tiedä kuinka tässä oikein näin kävi, mutta ilmeisesti Tudoreiden vetovoima on siinä määrin kova etten kykene jättämään trilogiaa kesken. Siinähän voi tapahtua vaikka mitä! Sarjan päätösosa, The Boleyn Reckoning, ilmestyy tämän vuoden heinäkuussa, luultavasti päädyn lukemaan senkin mikäli satun kirjasarjan vielä kesällä muistamaan ja teos mätkähtää Overdriven kokoelmiin.
Kirjassa puidaan The Boleyn Kingistä tutun nelikon elämää. William on kuninkaana juonittelujen kohteena ja Elizabethin, Dominicin ja Minuetten muodostama kolmikko yrittää parhaansa mukaan suojella nuorta kuningasta. Oman solmunsa aiheuttaa myös rakkaus, sillä amorin nuolet eivät aina osu oikeisiin kohteisiin.
Huomasin yllätyksekseni että The Boleyn Deceit oli sarjan aloittavaa kirjaa parempi, tai ainakin enemmän minun makuuni. Juonittelua oli tässä tarinassa romantiikkaa enemmän mikä antoi juonelle hiukan edellistä nopeampaa tempoa. Harmi vain että koko trilogian punainen lanka vaikuttaa aika suorasukaiselta, tietyt "yllätykset" olivat jo arvattavissa sarjan ensimmäisessä osassa mikäli lukija tuntee tudorinsa. Erään mielenkiintoisen koukun kirjailija kuitenkin jätti tarinaan...
Kirjan dialogi tuntui minusta hiukan turhankin nykyaikaiselta ja Minuette, tuo 1500-luvun Nancy Drew, on minun makuuni ehkä liiankin kaunis, lahjakas ja hyvä ollakseen aidosti kiinnostava henkilö. Kirjoissa kun henkilöt, joissa on hiukan säröjä, ovat huomattavasti täydellisiä kiinnostavampia.
Ballatine Books, 2013
Sivuja: 416
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti