Pahan varjot / Anne Holt

Nappasin kirjastosta pahimpaan dekkarinälkääni uuden Anne Holt -niteen Pahan varjot. Jykevä kirja piti sisällään kaksi Hanne Wilhelmsen -dekkaria, mistä iloitsin sillä Hannehan on suosikkini Holtin hahmojen keskuudessa. Kansien välistä löytyvät teokset Paholaisen kuolema ja Kuollut jokeri.

Paholaisen kuolema vie lukijan aikaan jolloin Hanne aloittelee uraansa apulaispoliisipäällikkönä. Poliisit kutsutaan paikalle kun lastenkodin johtajatar löytyy työpaikaltaan surmattuna, samalla huomataan että yksi lapsista, 12-vuotias Olav, on kadonnut.

Kärsin Paholaisen kuoleman kohdalla pahoista käynnistysvaikeuksista. Jostakin syystä tämä nimenomainen tarina ei oikein kiinnostanut, näin jälkeenpäin mietin miksi ylipäätään väkisin kahlasin sen läpi. Ehkä päästäkseni seuraavaan tarinaan? Olavin kohtalo toki kiinnosti mutta ajatukseni olivat ristiriitaiset. Olaviin viitataan kirjassa usein poikana, jossa kaikki on pahasti vialla, tämä välittyy selvästi myös Olavin äidin kirjoittamista katkelmista. Syyksi Olavin vaikealle käytökselle tarjotaan MBD-häiriötä. Ymmärrän mainiosti että maailmassa on varmasti lapsia, jotka ovat todella vaikeita, silti minun oli vaikeaa hyväksyä se, miten kylmästi kirjassa suhtauduttiin Olaviin. Ymmärtääkseni myöskään MDB ei tee lapsista pieniä hirviöitä joita heidän äitinsäkin pelkäävät. Tämä näkökulma siis ärsytti ja varmasti vaikutti myös lukukokemukseeni eikä mielenkiintoni tainnut enää riittää murhan selvittämiseen.

Kuollut jokeri alkaa hyytävistä tunnelmista. Nainen, valtionsyyttäjän vaimo, löytyy kotoaan samuraimiekalla mestattuna ja epäillyksi luonnollisesti nousee aviomies. Sitten toinenkin mestattu ruumis löytyy. Samaan aikaan Hanne Wilhelmsen saa kuulla huonoja uutisia myös yksityiselämänsä saralta.

Kuollut jokeri oli enemmän minun makuuni oleva dekkari. Tarina nappasi otteeseensa heti ensimmäisiltä sivuilta ja varsinkin Hannen yksityiselämän kuohut kiinnostivat ja paljastivat naisesta haavoittuvaisemman puolensa. Hannessa ehkä pidänkin eniten juuri hänen ristiriitaisuudestaan, hän on työssään nerokas, mutta sama ymmärrys ei yllä ihmissuhteisiin saakka. Hanne on kova luu mutta tässä kirjassa hänestä näytetään myös toinenkin puoli ja tästä pidin. Huomasin muuten tätä juttua kirjoittaessani että olen kenties keskittynyt ihan vääriin asioihin dekkarin kannalta, ajatuksissani murhaajien jahtaaminen näemmä jäi taka-alalle pohtiessani rikosta kiinnostavampia ihmissuhdekuvioita. Pitäisiköhän minun ihan suosiolla lukea seuraavaksi chick-litiä?

(Olav syntyy.)
"Hän oli todella isokokoinen. Ja minä tiesin, että jotain oli vialla. Ne laskivat hänet käsivarsilleni, enkä minä tuntenut iloa, en surua. Pelkkää voimattomuutta vain. Valtavaa, ahdistavaa voimattomuutta, ihan kuin minulle olisi annettu taakka, jonka kaikki tiesivät olevan minulle ylivoimainen. Ne lohduttivat minua. Kaikki oli aivan normaalia. Poika oli vain isokokoinen."

Gummerus, 2014
Sivuja: 696
Alkuteokset Demonens død & Død joker
Suomentanut Katriina Savolainen