.jpg)
Kiitos Kirjainten virrassa olevan Hannan muistuivat mieleeni lapsuuteni parhaat kaverit, ihanat muumi-sarjikset. Nämä olivat niitä kirjoja joihin pikku-Norkku työnsi nenänsä kerta toisensa jälkeen - edellisen lopettua kävin hakemassa kirjastosta itselleni toisen muumin ja olenkin epäilemättä lukenut sarjakuvat läpi ainakin parisenkymmentä kertaa. Olikin ihanaa palata rakkaan kirjasarjan pariin ja tajuta että nämä sarjakuvathan toimivat edelleen loistavasti!Kirjoja tuli ahmittua kolme kerralla (ja luonnollisesti yritin näitä tyrkyttää myös herra Norkulle, kuten tavallista...) Yhdestä kirjasta löytyy 4-5 tarinaa ja näistä kolmesta kirjasta suosikkini ovat ehdottomasti kaksi ensimmäistä kirjaa, joissa Tove Jansson piirrosmaailma on rikkaimmillaan. Mm. jo strippiruutujen väliviivoissa asustelee melkoista luovuutta, muusta puhumattakaan. Ja jos kuvamaailma on rikas, niin ovat taustatarinatkin. Omiin suosikkeihini (ennen ja nyt) kuuluvat Muumiperhe Rivieralla (Muumit 1), Vaarallinen talvi (Muumit 2) ja Talon rakennus (Muumit 2). Muistan Rivieran tarinassa esiintyneiden Niiskuneidin asujen ja korujen ilahduttaneen pikku-lukijaa ja vaikken enää sarjakuvasankareiden vaatteista niin perustakaan, on tarina silti mainio ja monitahoinen.
Minun muumi-suosikkeihini ovat pikku-Myy ja Mymmeli, olkoonkin etten naperona oikein ymmärtänyt miksi Mymmeli aina ihastui tyhmiin poikiin... Näin aikuisena huomasin sarjakuvissa olevan yllättävänkin paljon aikuiselle suunnattuja elementtejä, jopa sellaisia joita joku moraalinvartija olisi saattanut paheksua. Muumipappahan on hiprakassa useampaankin otteeseen ja turvautuu jopa ilkivaltaa ja kaikin puolin vapaata elämääkin julistetaan Muumilaaksossa profeetan toimesta, Muumimamma jopa liittyy Rosvoyhdistykseen. Huih!
Muumilaakso piirtyykin sarjakuvissa melkoisena onnelana, paikkana jossa jokainen saa vapaasti olla sellainen kuin haluaa (mitä nyt rouva Vilijonkka ja hemulit hiukan yrittävät rajoja vetää) ja varsinkin Muumi-talossa on melkein kaikki mahdollista: luovaa, vapaata ja hauskaa. Luulen että itse kullekin tekisi hyvää viettää silloin tällöin aikaa muumien kanssa. Ihan aikuisenakin.
WSOY, 2008 - 2010
Suomentanut Anita Salmivuori, Juhani Tolvanen
Sivuja: 96 (Muumit 1), 85 (Muumit 2) ja 105 (Muumit 3)
Nämä kiinnostavat ihan hirvittävästi, ovat vain olleet menossa kun olen kirjastosta etsinyt. Joku päivä vielä tärppää ja nappaan ne mukaani :)
VastaaPoistaVillis, todennäköisesti siellä joku pieni kirjatoukka käy ne aina lainaamassa itselleen uudelleen ja uudelleen- kuulostaa niin tutulta!
VastaaPoistaMiekään en ymmärtänyt Mymmelin ihastumishaihatteluja, enkä kyllä Niiskuneidinkään. Mamma taisi ja taitaa edelleen olla mieluisin naishahmo laaksossa. Nipsusta pidin lapsena, nyt hän tuntuu todella sivuhenkilöltä.
VastaaPoistaHanna, minäkin pidin Nipsusta mutta nyt aikuisena hän on todellakin aika kaksiulotteinen hahmo moneen muuhun verrattuna. Pikku-Myy on edelleen mahtava tyyppi ja nyt aikuisena Muumipappakin vaikuttaa todella mielenkiintoiselta.
Poista