Talvi-iltain tarinoita 3 / Zacharias Topelius

Talvi alkaa olla jo takanapäin mutta päätin silti jatkaa vielä ainakin yhden niteen verran Talvi-iltain tarinoiden parissa, olen nimittäin alkanut mielistyä satusedän kertomuksiin. Kansien välistä kun on löytynyt suorastaan koukuttaviakin helmiä! Sarjan kolmannessa osassa on kaksi tarinaa: Suomen herttuatar ja Kulta-aave, jotka pelkästään nimiensä perusteella vaikuttivat siinä määrin kiintoisilta että raahasin kirjan mukaani jopa kampaajalle ja myönnän että aika kului kirjan parissa paremmin kuin kulahtaneiden Seiska-lehtien.

Suomen herttuatar pohjautuu todelliseen historian henkilöön, Eva Mertheniin, joka Pikku vihan aikana (1741-1743) oli Turussa vaikuttava kaunotar. Jaakko Keithin miehitettyä Turun tuli Evasta tämän avopuoliso, jota aikanaan tituleerattiin Suomen herttuattareksi.

(Totta tämäkin.)
"Pohjoismaalainen ei koskaan tunne olevansa niin tyytyväinen elämäänsä kuin hyvän aterian jälkeen. Ilman ruokaa ei tule iloisuudesta mitään. Mielet ovat velttoja, keskustelu sujuu kuin polvia myöten lumessa kahlaten, elämä näyttää sammuvalta takkavalkealta. Silloin kaikuu iloinen sanoma, että ruoka on pöydässä. Heti löytyy silloin olemassaolon salaisuus, ihmisen oikeudet, sukkeluuden suola, ja keskustelun sotkeutunut lanka selviää."

Eva Merthenin tarina oli kiinnostava, joskin luulen että suuri osa tarinan viehätyksestä muodostui nimenomaan siitä että kyseessä oli todellinen henkilö jonka vaiheet olivat kiinnostavat. Minun makuuni Topeliuksen Eva oli hiukan turhankin hyveellinen ja uskonnollinen ollakseen samaistuttava, toisaalta nainen kuitenkin teki elämässään rohkeitakin valintoja joten kiinnostukseni säilyi läpi tarinan. Olen jostakin saanut päähäni sellaisen ajatuksen että Topeliuksen kirjat olisivat "säädyllisiä ja somia" kertomuksia ja ällistyn ja ihastun joka törmätessäni aiheisiin joiden kuvittelen olleen aikanaan hieman rajumman puoleisia. Hienoa!

Kirjan toinen tarina, kulta-aave, on vaikea luonnehdittava: se voisi olla jonkinlainen kummitusjuttu, tarina liike-elämästä tai kahden suvun kilpailusta, romanssikin, mutta ehkä vahvimmin se on tarina ahneudesta. Kulta-aaveen keskiössä on kaksi vanhaa, keskenään kilpailevaa kauppiassukua, Halmit ja Gråbergit. Ja miksei komissaari Sten Halm siedä edes keltaista väriä silmissään?

Toiveeni olivat korkealla kulta-aaveen kohdalla, edellisten kirjojen perusteella Topelius vaikuttaa nimittäin oivalta kummitusjuttujen kirjoittajalta. Tarinan edetessä mielialani kuitenkin laski kun tajusin tarinan keskittyvän enemmän liike-elämään ja ennenkaikkea sen moraaliin. Tarinan nuori pari, Lauri Roderick ja Liisukin osoittautuivat vähän liian kilteiksi ollakseen kiinnostavia ja uskontoakin kertomukseen mahtui minun makuuni vähän turhan paljon. Kulta-aave ei siis ollut minun juttuni.

(Näin Topelius kuvailee nuorta Lauri Roderick Gråbergiä.)
"Kaksikymmenvuotiaana hän ei ollut enempää eikä vähempää kuin moni muu hänen asemassaan oleva rikkaan miehen poika: elämän kysymysmerkki, hetken leikkikalu, peräsintä vailla oleva purjehtija, joka huoletonna antoi tuulen ajella itseään kohti tulevaisuuden äärentöntä valtamerta, mikä auringon valaisemana aukeni hänen eteensä.

WSOY, 1975 (Seitsemäs painos)
Sivuja: 413
Suomentanut Ilmari Jäämaa