lauantai 5. huhtikuuta 2014

Paperilla ja valkokankaalla: Markus Zusakin Kirjavaras

Osallistuin Blogatin ja SF Film Finlandin kampanjaan jossa sain luettavakseni Markus Zusakin Kirjavarkaan sekä liput elokuvaan, joka saa Suomen ensi-iltansa 4.4.2014. Kirjavaras on minulle entuudestaan jo tuttu blogini alkuajoilta ja se on jäänyt mieleeni voimakkaasti ja positiivisesti ja siksi olikin kiinnostavaa tarttua kirjaan uudelleen.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan aikaiseen Saksaan ja sen kertojana toimii Kuolema, joka noina aikoina on kovin kiireinen. Tarinan keskiössä on nuori Liesel-tyttönen, kirjavaras ja sanojen rakastaja, jonka elämää Kuolema jää hetkeksi seuraamaan.

Kirjavaras teki vaikutuksen myös toisella lukukierroksellaan, tällä kertaa erityisesti Kuolema jäi mieleeni ja etukäteen pohdinkin kuinka tämä kirjailijan hieno oivallus on saatu toteutettua elokuvaan. Tällä lukukerralla vaikutuin myös siitä, kuinka Zusak kuvasi tavallisten saksalaisten elämää sodan kuohuissa. Rintamalla miehet ehkä kuolevat, mutta silti lapset leikkivät ja nuori poika haaveilee suudelmasta. Kirjavaras onkin vaikuttava kokonaisuus kauheuksia, rakkautta ja lämpöä, lapsuutta ja uhan vääjäämätöntä lähestymistä. Kirja on koskettava mutta jollain tapaa juuri Kuolema pehmentää kertomusta ja tekee siitä helpomman lukijalle lähestyä. Oman mainintansa ansaitsevat kirjasta löytyvät piirrokset sekä Lieselille kirjoitettu kuvitettu satu - mahtavia!

Kirja sai minut miettimään samoja teemoja kuin Monuments Menkin, nimittäin kulttuuria ja historiaa, jotka sodan jaloissa tuhoutuivat. Ihmisten järjestelmällinen tuhoaminen on järkyttävää mutta myös ajatus ihmisten ajatusten ja luovuuden hedelmien tuhoamisesta tuntuu todella pahalta. Kuinka jonkun elämän työ, ylpeys, tarina palaa savuna ilmaan...

Kirja perustuu tositarinaan, nimittäin Markus Zusakin omien vanhempien sotakokemuksiin. Pidän ajatuksesta että kirjavaras on todellinen henkilö, ehkä meidän vuosituhannellamme hän olisi kirjabloggari?

Sain kampanjan mukana myös liput Kirjavaras-elokuvaan, jonka aion ehdottomasti käydä katsomassa jahka se leffateatteriimme rantautuu, erityisesti mainion Geoffrey Rushin roolisuoritusta. Siitä luvassa siis luvassa raporttia myöhemmin!

EDIT: Nyt on leffakin katsottuna ja kelpo pätkähän tuo oli, olkoonkin että kirja teki tässäkin tapauksessa voimakkaamman vaikutuksen. Elokuva on kaunis ja koskettava, näyttelijäkaartikin oivallinen. Arvasin että Geoffrey Rush ja Emily Watson tekisivät hyvää jälkeä mutta totta puhuen suuren osan elokuvasta ihastelin nimiroolissa olevan Sophie Nélissen lautasen kokoisia silmiä ja kauniita kiharoita. Kirjavarkaan viesti on vahva ja tärkeä - sodissa aina vastapuolellakin on ihmisiä, ihan tavallisia ihmísiä.

Otava, 2014
Sivuja: 558
Alkuteos: The book thief
Suomentanut Pirkko Biström
Saatu arvostelukappaleena

8 kommenttia:

  1. Osaltaan varmaan natsi-Saksan kirjarovioista johtuen minulla on ollut aina valtava kunnioitus kirjoja kohtaan. Kirjojen polttaminen tuntuu niin hirvittävältä varmaan siksikin, että siihen liittyy se vieläkin karmeampi asia eli ihmishenkien tuhoaminen. En edes pysty askartelemaan vanhoista kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen, ihan samaa mieltä olen. En tykkää kultturin ja sitä kautta toisten saavusten tuhoamisesta, en edes vaikka kyseessä olisi Hitlerin Taisteluni. Tämä liittyy päässäni myös siihen että on tärkeää että jälkipolvet voivat tutkia tapahtuneita asioita kaikista näkökulmista ymmärtääkseen mitä todella tapahtui.
      Kirjoista askarteleminen on minullekin tästä syystä mahdottomuus, se on esineenä minulle liian arvokas.

      Poista
  2. Norkku, kävimme katsomassa Le Week-Endin ja sen alussa näimme kirjavarkaan trailerin. Odotan filimä kauppaan ja aion ostaa, sillä teki sen verran kovan vaikutuksen. Koska kirjaan en ehdi, tartun filmiin ja miten minusta tuntuukin, että se on nautittava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, minäkin haikailin Le Week-Endin perään mutta ilmeisesti elokuva ei rantaudu lähiteatteriimme, huokaus. Kirjavaras teki kyllä vaikutuksen, kaunis ja lämminhenkinen elokuva vahvalla viestillä.

      Poista
  3. Kirja vasta puolivälissä, mutta leffan kävin katsomassa eilen. Se oli Hollywood-elokuva, mutta uskon, että tärkeä sellainen, jos tavoittaa nuorisoa. Koskettava, mutta kevyt, juuri sellainen, joka olisi tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen teini-iässä.

    Leffassa mua itketti ainoastaan siinä kohtaa, kun kirjoja poltettiin... Muuten sinnittelin onnistuneesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HeidiBee, toivon että tämä tavoittaisi nuorisonkin. Kirjarovio tuntui minustakin pahalta, huomasin myös että joitakin kirjan rankempia kohtauksia oli karsittu poiskin. Minua ei itkettänyt tällä kertaa, luultavasti koska kirjan luettuani tiesin mitä tuleman pitää.

      Poista
  4. Pidin kyllä Kuolemasta kertojaäänenä myös elokuvassa, mutta elokuvaseuralaiseni, joka ei ollut lukenut kirjaa, piti kertojaääntä jotenkin irtanaisena ja outona. Toivottavasti pidät myös elokuvasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, minulla jäi vähän samanlainen tunnelma Kuolemasta. Kirjan lukeneena tajusin jujun mutta mieheni sanoi että hänelle idea jäi aika irralliseksi. Kirjassahan Kuolema jutustelee paljon enemmän, mitä toisaalta olisin kaivannut.

      Poista