torstai 29. syyskuuta 2011

Viisi sanaa sinulle

 Leena Lumella oli meneillään viiden sanan haaste, jossa hän antaa jokaiselle osaanottajalle viisi sanaa, joita minun tulee kommentoida blogissani.  Minä sain allaolevat sanat ja selitykset päätin tuottaa tajunnanvirralla, katsotaan siis mitä tapahtuu kun en sensuroi itseäni.

Kaupunki
Koti. Värikäs, elävä, turvallinen. Paljon tapahtuu, elämä surisee kaduilla ja kujilla. Monenlaista kulkijaa. Paikka jossa voi olla yksi massasta, kasvoton - hyvä ja huono asia. Hiljaista kaupunkia, kuten vaikkapa Helsinkiä juhannusaattona, rakastan. Silloin saan kaiken tämän melkein omaksi.

Suudelma
Suudelmasta tulee mieleen romantiikka, ruusunlehdet ja se Oikea. Se, jonka näkeminen vetää aina kasvot hymyyn. Mutta melkeinpä suudelmaakin parempi on syli, johon voi käpertyä.

Elokuva
Elokuva on taikaa, mahdollisuus paeta todellisuudesta ja käydä ihan missä vaan, kokea vaikka mitä - ja olla kuitenkin turvassa omassa tuolissa. Kaikkein mieluiten katson elokuvia teatterissa. Kun valot sammuvat ja elokuva alkaa - siinä on edelleenkin ihan oma tunnelmansa. Lokakuu näyttää hyvältä elokuvakuukaudelta, paljon kiinnostavaa tulossa teattereihin. Piiat haluan ainakin käydä katsomassa!

Valhe
Valhe olikin vaikea. Minut on kasvatettu ajattelemaan siten, että valehtelu on pahasta, mutta ei se aina niinkään ole. Joskus valhe on lempeämpi ja armollisempi kuin totuus. Sen opin kun läheiseni sairastui vakavasti. Silloin tajusin kuinka tärkeää toivo ihmiselle on, silloinkin kun me molemmat syvällä sisimmässämme tiedämme että se on valhe.

Huone
Tässä talossa, näissä huoneissa... Minä en ole mikään suuri sisustaja, meidän kotimme ei varmastikaan noudata mitään muodissa olevaa tyylisuuntaa. Minulle tärkeää on se, millainen tunnelma huoneessa on. Ja se tunnelma rakentuu pikku hiljaa, minusta siihen vaikuttavat muistotkin. Muutimme keväällä ja edellisen kodin huoneissa tunsin vieläkin siihen astisen elämämme tunnun. Tämä uusi koti on vielä siksi paljaan oloinen, muistoja ei ole ehtinyt syntyä niin paljon. Vähitellen.

Kiitos Leena, tämä oli oikein hauskaa. Kaikenlaisia ajatuksia sitä päästäni löytyykin... Jos haluat mukaan, hihkaise kommenttiboksissa, niin laitan sinullekin 5 sanaa...

4 kommenttia:

  1. Norkku, hienoa tajunnanvirtaa! Minullekin muistoista on rakentunut tämä ensimmäinen oikea koti. Muutimme paljon, kun olin lapsi. Kaipasin jo silloin pysyvää pesää. Muutin paljon myös exän kanssa, mutta tämä talo on ollut kotimme jo 26 vuotta ja tämä on täynnä suloisia muistoja.

    Elokuvateatteriin on aina yhtä vaikuttavaa mennä sen oikean tunnelman takia. Ajanpuutteen takia, sillä asumme harjukaupungin äärimmäisellä saarella, tosin käymme vain muutaman kerran talvessa, mutta ostan paljon leffoja kotiin.

    Linkitän tämän kuten olen tehnyt muillekin vastauksille. Jaetaan irrottelua!

    VastaaPoista
  2. Tajunnanvirta on kyllä jännä juttu, aina ei tiedä mitä sieltä sopukoista esiin pulpahtaa...

    VastaaPoista
  3. Ajattelin tyhjästä kaupungista tänään juuri samalla tavoin, kuin sinä tuossa kirjoitat. Ajelin kotiin noin yhdeksän aikaan, kaupat olivat sulkemaisillaan, yhden baarin ovella notkui yksinäinen portsari. Kaduilla oli tilaa. Sade oli maalannut mukulakivet kiiltäviksi. Pidin siitä paljon!

    Huoneessa on oltava tunnelmaa. Olin aiemmin jotenkin puhtaamman linjan kannattaja, mutta ehkä (viimeistään?) lasten myötä olen älynnyt arvostaa sitä, että elämä todella näkyy kodissamme.

    VastaaPoista
  4. Paula, hiljainen kaupunki on jollakin lailla kiehtova. Se tuntuu melkein omalta tilalta, yleensähän kaupungin joutuu jakamaan muiden paikalla olijoiden kanssa. Tunnelmalliselta kuulostaa tuo sinun iltasi, mukulakivet ja portsari... Blues-meininkiä.

    VastaaPoista