Merenneidon tunnelma oli jollakin tapaa hengästyttävä. Se alkoi rauhallisesti, melkein tavanomaisesti ja siitä vauhti vain kiihtyi. Vähä vähältä pahaenteinen tunnelma kasvoi ja kasvoi - ja mikä loppu! (Juonesta en kuitenkaan halua kertoa liikaa, ettei muiden lukijoiden yllätys mene pilalle.)
Läckbergin kuudennessa kirjassa palataan takaisin Fjällbackan kylään, poliisi-Patrickin ja hänen kirjailija puolisonsa Erican pariin. Eletään kiinnostavia aikoja, Erica odottaa kaksosia ja hänen tuttavansa Christian on juuri julkaisemassa esikoisteoksensa, josta odotetaan suuria. Mutta miksi joku lähettää nimettömiä kirjeitä Christianille? Fjällbackan poliisi tutkii myös kadonneen perheenisän tapausta. Magnus on kadonnut kuin taivaan tuuliin, ilman minkäänlaista syytä.
Merenneito on sikermä tarinoita, jotka lopulta nivoutuvat yhdeksi kokonaisuuseksi. On arkista elämää ja sen rinnalla jotain hurjaa ja vaarallista. Nautin Merenneidossa myös sen arkielämän kuvauksista, lapsiperheen tai omaishoitajan elämästä. Surusta ja menettämisen tuskasta. Tavallisten ihmisten tavallista elämää jossa silti kuka tahansa voi olla susi lampaan vaatteissa. Julmuutta, joka piileskelee tavallisissa kodeissa.
Tämä kirja saa ilman muuta tunnisteen Suosikit!
"Hän kuunteli lamaantuneena. Mitä enemmän hän sai tietää, sitä ohuemmaksi kului hänen jo ennestäänkin heikko elämänlankansa. Hän oli elänyt laina-ajalla, sinnitellyt hengissä ainoastaan tahdonvoimansa ansiosta ja siksi, että oli uskonut järkätämättä rakkauteen. Kun sitä uskoa ei enää ollut, hän antoi otteensa kirvota. Ääni oli viimeinen mitä hän kuuli. Sitten hänen sydämensä lakkasi lyömästä."
Kirjasta lisää: Leena Lumi, Luminen omena
Sivuja: 486
Luen dekkareita aniharvoin, mutta jos niiden joukossa on puoliksikaan näin hyviä, voisin lukea enemmänkin. Merenneito on taiten kirjoitettu ja otteessaanpitävä.
VastaaPoistaKatja, minä luen kai kohtuullisesti dekkareita ja olin niiiiin onnellinen sulkiessani Merenneidon kannen. Se vain oli niin nautinnollista luettavaa ja hyvää jännitystä, melkein kuin olisi syönyt todella hyvää suklaata. Läckbergin edellinen, Perillinen, ei mielestäni paini lähelläkään samaa sarjaa kuin Merenneito. Tätä lisää!
VastaaPoistaMinulla sattuukin juuri olemaan Läckbergin The Ice Princess kesken. Patrick ja Erica siis päätyvät jossain vaiheessa yhteen :)) Mukava tietää.
VastaaPoistaTämä on siis eka Läckbergin kirja, jota luen ja luulen, että varmaan luen tämän sarjan muutkin kirjat.
Elegia, anteeksi spoilaus Patrickin ja Erican suhteen, onneksi kirjoihin mahtuu muutama muukin käänne ;-) Minusta sarjan kirjat ovat olleet hyviä, mutta tämä viimeisin räjäytti potin ja jätti kaiken niin auki, että haluaisin heti päästä käsiksi seuraavan kirjaan. Täytyy vain malttaa odottaa...
VastaaPoistaHeei, omalla vastuullahan näitä luetaan - olisin voinut olla lukemattakin tämän, kun tiesin, että olen "jäljessä". Minua ei haittaa ollenkaan, että tuo tuli ilmi. :)
VastaaPoistaElegia, hyvä juttu. Minä onnistun aika usein spoilaantumaan, koska erehdyn lukemaan kirjasarjoja väärässä järjestyksessä...
VastaaPoistaNorkku, minä taas oikein ahmin dekkareita ja en muista, milloin olisin lukenut näin tiiviin ja otteessaan pitävän ja samalla herkän jännityskirjan.
VastaaPoistaTämä kirja on huippu!
Leena, samaa mieltä. Merenneito on huippu, virnistelin onnellisena kun sain sen luettua. Hyvän kirjan lukemisesta tulee onnellinen olo!
VastaaPoistaEtsin edelleen Shakespearea...;-)
VastaaPoistaTästä tulee blogiini vuoden 2011 paras dekkari!
Leena, taidan olla tästä samaa mieltä. Vuoden paras. Hymyilin koko loppupäivän - niin se vaan hyvä kirja tekee onnelliseksi.
VastaaPoista