Historia on minut vapauttava / Jussi Siirilä

Luin muutama viikko sitten Siirilän Juoksijan ja päätin sen jälkeen tilata kirjastosta Historia on minut vapauttava -teoksen. Olen lukijana välillä vähän tylsä sillä tavalla, innostun jostakin aiheesta tai kirjailijasta ja kas, seuraavaksi on pakko yrittää ahmia mahdollisimman monta kirjaa samalta tekijältä tai samasta aiheesta. Tänä vuonna olen törmännyt samaan jo Joyce Carol Oates, Kjell Westön ja arabialaisia maita sekä islamia käsittelevien kirjojen kanssa. Aika sekalainen sakki, mitähän keksin seuraavaksi?!

"Olin niin masentunut, että aloin kirjoittaa nuortenkirjoja. Niin alas en ollut uskonut vajoavani ikinä. Olin sanonut Heidille jo vuosia aikaisemmin - katsellessamme Yksi yli käenpesän -elokuvaa - että minut saisi tukehduttaa tyynyllä, mikäli koskaan menisin mainostoimistoon töihin, pukisin päälleni vaaleanpunaisen kauluspaidan tai kirjoittaisin nuortenkirjan. Kun lopulta uskalsin kertoa hänelle työn alla olevasta projektista, hän ei tarttunut tyynyyn vaan sanoi, että minulle teki hyvää päästä käsiksi töihin ja että nuortenkirja oli luultavasti hyvä idea ja piristävän huoleton välipala. Mieluummin olisin ottanut tyynyn naamalleni."

Tarinan päähenkilönä on kirjailija nimeltä Jussi Siirilä, joka muistuttaa erehdyttävästi kirjan kirjoittajaa. Jussi on moraalisatiristi, joka on kirjoittanut joitakin kirjoja, mutta se suuri menestys ja maine antavat odottaa itseään. Jussi haluaisi Arno Kotroksi Arno Kotron paikalle. Sitä varten pitää tehdä jotakin suurta, saada media kiinnostumaan. Pian Jussi ja filosofi Pekka Himanen päättävät parantaa Suomen, lisävahvistukseksi saadaan liehuvatukkainen Esa Saarinen ja ... Arno Kotro. Muitakin tunnettuja nimiä vilahtelee kirjassa, ainakin itse pidin tästä ratkaisusta, se tuntui elävöittävän kirjaa.

"Filosofien rouvat olivat jossain muualla, ehkä kampaajalla tai manikyyrissä tai elokuvissa. Naiset eivät kiinnostaneet minua sillä hetkellä tippaakaan, sillä pöydän toisella puolella istui Esa Saarinen. Hänessä oli karismaa, se säteili hänestä kuin laadukkaalta led-näytöltä. Hänen puheensa olivat teräviä kuin, no, blu-ray-kuva. Ja hän oli ruskea kuin papu."

Mietin kovasti kenet kirjan päähenkilö tuo mieleeni ja tulin siihen tulokseen että kyseesä on jonkinlainen risteytys Himoshoppaaja-sarjan Becky Blomwoodia ja television Huonosti käyttäytyviä miehiä. Kaiun Huonosti käyttäytyvistä miehistä tuo myös vaimo kirjailijan kumppani Heidi, joka mielessäni muistuttaa kovin Garyn tyttöystävää Dorothyä. Kumpikin vaikuttaisi olevan vahvaluontoinen nainen, jonka elämäntehtäväksi on osunut moisen miehenrotjakkeen ruodussa pitäminen... Heidin ja Jussin dialogi olikin minusta yksi kirjan hauskimpia asioita. Miehet!

"- Aina kun kävelen ohi, olet jo Googlessa tai kirjaston sivuilla katsomassa, onko kukaan lainannut sun kirjoja. Ja sitten tulet naama nutturalla keittiöön ja valitat, että on työvire kateissa. Ei mikään ihme ole.
- Minua näköjään vakoillaan omassa kodissani.
Heidi sivuutti valituksen ja arveli yhteenvetona, että olin nyt tyytymättömämäpi elämääni kuin koskaan ennen."

Luvassa on suuria luuloja, tuhoontuomittuja hankkeita, sikailua, kiukkuisia tyttöystäviä, lisää suuria luuloja, kolhuja itsetunnolle, vauhdikkaita käänteitä...