perjantai 27. toukokuuta 2011

Kevään kalpeudessa / Mari Jungstedt

Ahmittuani Ken Follettin historiallisen järkäleen, tuntui kivalta ottaa käteen kirja, joka oli kevyempi sekä sisällöllisesti että ihan fyysisesti. Mari Jungstedtin dekkarit ovat olleet mielestäni sellaista kivaa, helppoa  ja nopeaa luettavaa, eivät ehkä erikoisen mieleenpainuvia, mutta mukavaa viihdettä kuitenkin.

Kevään kalpeudessa tavataan edellisistä kirjoista tutut henkilöt, Emman, Karinin, Johanin ja komisario Knutaksen, jotka jälleen kerran sekaantuvat murhaan Gotlannissa. Kaikki alkaa siitä kun uuden kongressihallin avajaisten isäntä löytyy myrkytettynä... Miehen liikeyrityksistä löytyy myös nuorille suunnattu yökerho, jossa on hiljattain tapahtunut raaka nuoren pojan pahoinpitely, joka kuohutti yhteisöä. Liittyvätkö tapaukset toisiinsa?

Kevään kalpeudessa oli tosiaan aika perinteinen Jungstedt-dekkari, ei mitään erikoisen uutta ja ihmeellistä, mutta sinänsä sujuvaa kerrontaa ja juonen kehittelyä. Kannen kuva oli kaunis, se sai minut miettimään olisiko hauskaa joskus matkustaa Gotlantiin. Murhista huolimatta se vaikuttaa mielenkiintoiselta paikalta.

Minusta kiinnostavinta tässä Jungstedtin kirjassa on Johanin ja Emman rakkaustarina. Heidän suhteensa on ollut kuin vuoristorata, silti tuntuu siltä että tosirakkaus voittaa aina, ah!
"Pitkäksi venähtävien ravintolailtojen sijaan Johan katsoi televisiota ja nukahti kymmeneltä Emma kainalossaan ja joskus lapsi tai pari sylissään. Työ ei enää imaissut häntä mukaansa yhtä kokonaisvaltaisesti kuin ennen. Kesken editoimisen hän saattoi alkaa miettiä, mitä Elin teki päiväkodissa, ja myöhäiseen ajankohtaan sovittu haastattelu stressasi häntä, koska lapset piti viedä uimaan tai jalkapalloharjoituksiin tai koska koulussa oli vanhempainkokous. Ennen Johan oli viipyillyt työpaikalla, mutta nykyään hänellä oli aina kiire kotiin. Häntä odotettiin, häntä tarvittiin. Hänestä se oli mahtavaa."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti